IRC-Galleria

tää on omituista puuhaa, kirjotella kömpelöitä viestejä kirjaston koneella vaikka sitä vois koittaa tehä kehittävämpää. vaikka lukea.

eiks se oo joidenkin mielestä noloo jos pojat kirjottaa runoja tai päiväkirjaa? vähän niinku oon mielestäni läähättävä pervo, vaik tyttönä mä oisin mielestäni haikaileva romantikko. itse asias mä en oo mitään mieltä, teot puhuu puolestaan.

kirjotin yhen paremman samast aiheest, siin oli vähän ilmapalloi ja kaikkee. mut siit on jo tovi kun se tuli rustattuu.

toi runo nyt on tommonen. ei mitään uskomattoman upeeta, tunteiden tulkkinakin vähän suppee. mut se on mun kirjottama eikä vaan perustu tositapahtumiin.

varjo näyttää ihan siltä kuin se ois mun parta:D

kukaan ei oo mulle oikeasti mitään velkaa. paitsi jotkut kaverit, jotain euroja. eikä mikään oo niin vakavaa. kavereitten kanssakin voi/joutuu joustaan.

"se on ihan ok jos et tahdo tavata, mut en oikein käsitä ketä tää salailu palvelee. salaista palvelusta? vai muistatko vielä, "salaisesta palvelusta"- päivää. panikoin pitkin poikin, kesä ei parantanu mun ikävää. nettinaamaan opin tottua, enkä nähny muuta. veli koitti kahta itsarii, ekaks vappuna ja ekan päivän elokuuta.

selvis hengis mut se syyllisti mua silti. oisin voinu olla sen frendi, mut ootin vaan et jotain kävis ilmi. omaa syytäni kaikki, olin varma et tunsit samoin ja et sanoisit sen lopult suoraan. parempi ei milloinkaan, jotenkin niinhän se meni? ois pitäny tajuu jo silloon.

vaan silti tunnen oudon tarpeelliseks kertoo mitä oon kyhänny, et sä oo voinu tietää. "katja, tietäisitpä mihin kylmät keijun kätesi ovat minut sysänneet". pääsykoekirja, toka luku loppu, enempää en voinu sitä sietää. jotain sunkin tekemää koitin tutkia ja tavuttaa, se oli hauskaa siihen asti kunnes aloit mua suolata ja savustaa. turvasit ehkä salaisuutes selustaa? mut ei se meinaa et me ei tunnettais vaan siks kun ei olla ehitty kuin osoittaa.

tästä poikki, jatkuu tai ei, loput joudut arvailee. mä tykkään sust yhä, mut tält pohjalt en tuu leima otsas vittu mihinkään harhailee."

piti toikin kirjottaa. kaipa sille on ollu jo jonkinlainen tilaus, en vaan ymmärrä miks. luulis et mut ois joku osannu noin jo hahmotella...

Johan nyt on jumalauta. Ihmeellisiin tilanteisiin sitä joutuukin kun koittaa nimenomaan olla loukkaamatta ketään. Tiedän varsin hyvin, että on ihmisiä joille tuottaa turvallisuuden tunnetta tarkotuksenhakusesti ilkeillä ja lohduttomasti pilkata jossain sosiaalisessa hierarkiassa "alempana" olevia. Tiedän myös että tämä aiheuttaa tunnesolmuja, traumoja ja ketjureaktioita.

Itse olen joutunut päivieni saatossa olemaan varsin monipuolisen erilainen, ja tietysti olen myös saanut kärsiä siitä. Kotipihalta esikouluun, esikoulusta armeijaan, armeijasta nykyhetkeen. Koti ei ole monestikaan ollut mikään turvapaikka, on tullut läpikäytyä pitkähköjä kausia jolloin missään ei ole saanut tuntea olevansa vapaa tai normaali.

Täytyy kuitenkin korostaa, ettei oma henk.koht. ajatusmalli menneestä ole näin yksiselitteisen traaginen. On myös tylsää laittaa itsensä tällä tavoin esille, ei kellään varmasti liian helppoa ole ollut. Muoteista kärsii tavallaan jokainen, oman roolin moniselitteisyys ei koskaan tahdo istua niihin ihanteisiin mitä on oppinut arvostamaan. Kaikki tekevät virheitä, hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita+ päinvastoin, erilaisuus on tavallista jne.

Tästä syystä ensimmäisen kappaleen abstrakti luokittelukin tuntuu epäreilulta lokeroinnilta, onko oikeita syyllisiä olemassa? Toisaalta velvoittaako ylivoima alistamisen jos siihen tilaisuus tulee?

Sen verran sitä on oppinut ihmisiltä jotka ovat menneet vallasta vihamielisellä tavalla sekaisin, ettei samanlaiseen tahdo kovin helposti sortua. Pyrin parhaani mukaan ottamaan huomioon toisen tunteet, en tee tai sano asioita mitkä eivät vastaa omaa maailmankatsomustani vain saavuttaakseni jotenkin coolin imagon vertaisporukoissani. Sitä ei tarvitse kuitenkaan pitää heikkoutena, tietyllä tavalla arvelen niin käyneen turhan monesti kun olen tavallaan asettanut itseni alttiiksi aletiskille.

Silti minulla on omat ihanteeni ja tahdon asettaa omat rajani. Siinä vaiheessa kun mitta täyttyy oikeasti...ei tarvitse hirveästi nähdä vaivaa pahoittaakseen toisen mielen, I learned from the best. Mielestäni en ole sortunut tähän viime aikoina, ei ole ollut tarvetta. Vaikka jonkun mielestä olisi ehkä ollut aihetta, rauhaa kaikille. - - - -peace. ><<muksis

---

Tämä teksti on ollut aika pitkälle tajunnanvirtaa, niinkuin nuo aiemmatkin. Levoton olo eilisiltana inspiroi tämän kirjoittamiseen, koska tarkoitus tahtoo hukkua mahdollisiin tulkintoihin
kun taiteesta on kysymys. Huumorilla tuuletetaan tabuja, ilkikurisestikin, mutta se ei ole hauskaa jos ei osaa nauraa itselleen. Tai jos näkee asiat liian mustavalkoisina.

Eli nuo aiemmat merkinnät tulisi nähdä jossain määrin nyt kirjoitetun kouluesseen valossa, itseasiassa kaikki mitä olen tehnyt tai tulen tekemään noudattaa tätä ajatusmaailmaa siltä osin, etten tahdo kiusata ketään. Ongelmia syntyy kun en tahdo aina alleviivatakaan tarkoistusperiäni. Saattaa syntyä väärinkäsityksiä. Monimerkityksellisyyttä ovat myös ilkeämieliset vihjailut, ikävä kyllä.

Toivottavasti sait tästä jotain irti, asianomainen, mikäli et pitänyt kaikkea jo itsestäänselvyytenä.

Itseironialla ja ilmaisunvapaudella+ pistepistepisteellä

Minä

(melko siistii kun nää merkinnät voi lukee kummast suunnast tahansa) :D