IRC-Galleria

Hyvii sarjiksii. Mitä, kuka ?+?

http://www.katchor.com/weeklystrips.html

Tykkääntykkään

Sitting close to m- bar door, reading about bardo

Tänne kirjasto kybään siis taas. Sain ilmatteks akun stokkalta, kun kävin kyselemässä. Hee. Mukava käänne, vaik sekin akku hyyty kun kaveri yritti soittaa. Toinen hyvä tsägä kävi ratikassa. Huomasin tarkastajien tulon just viime hetkellä ja pääsin pois ajoissa.

Unirytmi on menny hiljattain sellaseks, että meen nukkumaan suurinpiirtein auringon noustessa. Toisen aamukahvikupillisen aikana se vajoaa jo horisonttiin. Pimeitä päiviä, tuntuu ettei saa mitään tehdyks. Oishan noita syitä aamuvirkkuiluun. Sarjisfestaritkin meni sivu suun siks.
-Töks! ( runo )

Rupesin kattoon Magnoliaa pitkäst aikaa. Se ei oo kyllä mikään täydellinen, varsinkin alku on jotenkin överihektinen. Kamera heiluu ja ihmiset raivoo. Kaikki alleviivaa liikaa sanomisiaan. Tost biisist lähtien se tuntuu jo paremmalta. Siit pitäis kohta jatkaa.

Kävin muuten lukemassa "Wise upin" lyriikat. Mulle se kertsi on aina menny näin:

"It's not going to stop
To you - Wise up"

Tällasta se on välillä, eri ihmiset kuulee samat asiat eri tavalla. Aiheesta on kai joku Suomes tehny kirjankin. Mulle toi laulu tulee menemään noin aina, sama mitä kukaan sanoo.

(Huokaus). Welhon kanssa ongelmia, yhteys ei toimi, joutuu tilaamaan huoltomiehen himaansa piakkoin. Siitäkin sai soitettua vasta nyt, kun kännykkäkin tyssäs täysin samaan aikaan ton turhauttavan nettisäätelyn kanssa, akku paskana. Oli muuten akuankka-raivarit lähellä. Jonotuksessa soi Emperor´s March. Heghee.

Cherbourgin Sateenvarjot loppu vähän kurjasti suhteessa tähän mielentilaan. Kuuntelin sen jälkeen tätä sarkasmin helmee mp3:sena vähän tosissaankin. Bowie on mun kaveri ja miksei Robertkin.

http://www.youtube.com/watch?v=G1crRBbUlcs

Magnolia on mun lemppareita. Tää on kans yks niitä peilibiisejä, oikeestaan tosi optimistinen vaikka soikin mollisti.

http://www.youtube.com/watch?v=86ZOUkSnGk0 <3

Toivottavasti sen huoltomiehen sais mahd. pian, niin ehtii kirjotella enemmänkin. Ei jaksais aina hosuen näppäillä. Viime aikaset jutut on tullu aika suoraan reflekseistä, eikä niitä tarvi sen ihmeemmin purkaa tai pureskella. You know how I feel.

Kirjastosta saa lainata sauvakävelysauvoja :D. Jotenkin tuntuu et mä tarttisin jotain tommosta pitääkseni itteni kasassa. Meinaan koko ajan vajota syöksykierteeseen kun on taipumusta huolestua ja hermoilla. Ei siinä mitään, ne tuo joskus myrskysiä inspiraatiopuuskia mutta silti pitäis välillä osata ottaa niistä etäisyyttä, jotta pystys vaikuttaa niihin asioihin mitkä on joten kuten ulottuvilla. Muutos parempaan on kuitenkin paras tapa kostaa ittelleen.

Katoin "Ladyhawke":n viime yönä. Olipas huono. Lähtökohtasesti hienon romanttinen fantasia oli pilattu tyhmillä vitseillä ja ylitsevuotavalla uskonnollisella paatoksella. Ehkä tost ois tykänny enemmän ala-asteella, olihan siinä pari raakaa taisteluu :P. Ja ihan kivat musat sekä tyylikkäitä kuvasommitteluja. Harmi että sisältö puuttu.

Katoin kans Cherbourgin Sateenvarjot puoliks. Aamukasiin asti valvoneena oli valmiiks aika töttöröö fiilis. Kun seuras leffaa missä kaikki vuorosanat lauletaan alko olemaan jo jossain astraalitasolla. Seuraan sen toisen puolikkaan varmaan tänään.

...harmi et kirjaston koneet on mykkiä. Ilmeisesti toi oma netti ilmaantuukin jo huomenna kun on kiinteistöliittymämahollisuus. Nopeutu aika lailla. Welho on paras tv-kanava, sielt näkee kellon ja se kuvavirtaluuppi on kuin wanha tuttu...

Kohta on helppo. Helppoo sanoo kohta. Mut tää kohta hohtaa. Helppo kattoo mihin se johtaa.

(...mitäköhän mun tarttis tehä...)

(...omaa omakustannetta vois kyl alkaa pikkuhiljaa tekeekin, ois ideoita vaikka mihin...)

(...sarjisfestarit...sarjisfestarit...) (...tuli turvallinen fiilis kun yhen kaverin kanssa ollaan puhuttu varmaan 8 vuotta et pitäis koittaa saada yhteinen lehti tehtyy ennen festareita...) (...siit aletaan puhuu aina alle kuukautta aiemmin, eikä oo vieläkään mitään sen suhteen tapahtunu...)
(...selvä syksyn merkki...)

Mun ei pitäis koskaan pössytellä, oon vaan liian herkkä ja vaikutuksille altis. Ei pysty puhumaan mitään kun pelkää kaiken mahollisen sovellettavissa olevaa potentiaalia. Sit kun erehtyy puhumaan ei pysty pitämään sitä enää missään mittasuhteissa, toisin sanoen puhuu pelkkää paskaa mikä ei kiinnosta ees itteensä mut koittaa silti vakuuttaa ittelleen et se kiinnostaa enemmän kuin mikään, ihan vaan oman huteran itsetunnon ylläpitämiseks. Kun lopulta turtuneella lähimuistillaan saa hahmoteltua mitä joutavaa sitä on höpöttäny, äkisti iskee morkkis ja kahta kauheempi pakokauhu. Se pitää sitten paikata jollain, joko sitä mokailee lisää ja pahimmillaan selittelee sanomisiaan atomin ytimiin asti, tai sitten sitä vaan vetäytyy kuoreensa ja hekottaa kaikelle hirveen syyllisyyden kalvamana.


Tää tuli tossa eilen huomattua. Ikäänkuin sitä ei jo entuudestaan olis tienny paremmin kuin paremmin. Taidan olla ääliö.