Kirjotanpas tähän kohta jotain, tiedätkö mitä en tiiä mitä.
18:46 Eikös se jaksaiskaan? Voi, tuliks väsy? Söitkös liikaa satsumoita eilen? Oliks se hyvä kirja mitä piti lukea niin myöhään? Hänellä on näitä juttuja, ei tartte tehdä hyödyllistä. Haha.
Kattokaa kaikki, nyt se kirjottaa siitä että kirjottaa taas. Oikea mäntti!
_No okei, kirjastoympäristö tuntuu vähän hermostuttavalta. Paul Austerin "Illuusioiden kirjaa" lukies tuli ikävä viiksiä, kun siinä on semmonen mykkäfilmitähti, jonka bravuuri on vivahteikas viiksien vapina. Ajoin ne pois taas perjantaina ihan vaan vaihteluks, mut nyt on vaikeeta kirjottaa kun toi tyyppi tuijottaa. Tai jotain.
On läpiselvää, etten osaa arvioida tekemisiäni ainakaan nyt oo osannu. Varmastikin huomenna vasta pääsen siihen vaiheeseen, että voin imuroimaan sännätä tästä. Silti se siitä, on kasat aai-ka kivasti ojennuksessa. Kirjoja ja lehtiä on löytyny runsaasti, enkä oo lukenu puoliakaan. Ikäänkuin muuttais jonkun toisen kotiin, missä on kaikkea kivaa.
Sain kutsun halloweenjuhliin lauantaina, mutta ne tuli skipattuu. Kun ei ollu mitään kostyymiakaan, viikset ois tietty voinu ajaa hitlerin näkösiks mutta tajusin sen liian myöhään. Toinen mitä mietin oli semmonen, että heittäisin syksyn lehtiä hiuksiin ja sanoisin et oon zombi.
Mutta noissa ei ollu tarpeeks sellasta ilmaisuvoimaa, millä voisin perustella vetäytymisen kysyttäessä "mitä sulle kuuluu". Joku semmonen asuste olis hyvä, mikä ois niin pelottava tai hauska ettei tarttis paljastaa omaa jännäämistään tai totisuuttaan. Kun tohon on aina hankala vastata, mutta erityisen mahotonta on nykyään kertoo mitä oon puuhaillu sitten-sitten jokumikäpäivä. Tuntuu jotenkin epäreilun latistavalta, kun aina sanoo "..kiirjotellu".
Kiva että vesi muuttu lumeksi. Tänään se jäi maahankin, eilen olin keittämässä vettä kun sade tasapainoili sillä välillä. Myöhemmin kastuin aika pahasti, katoin vierestä kun kaveri etti kenkiä.