Ja sen miehen katse kaikessa häkeltyneisyydessään, sai minut pauloihinsa, kuin koukku sai kalan satimeen. Olin kävellyt rantatietä niin yksinäisenä, että pelkkä puheen sorina havahdutti. Siinä se seisoi kuin sonni ojassa ja tuijotti minua vapautuneesti, melkein kiihkoissaan. Tunsin sydämeni jyskyttävän tukahdettujen tunteiden merkiksi rinnassani ja pelkäsin että mies kuulee sen. Vain parinkymmenen metrin päässä seisova hahmo, oli jumalaisen kaunis näky, hohtavan auringon valon ansiosta, joka paistoi tämän takaa. Ainut asia, mikä päässäni vain liikkui, oli se tunne, että tämä oli peruuttamatonta ja hurmionsekaisin tuntein, minä tarkastelin häntä avoimesti. Rakkauteni oli saanut alkulähteen..
Kirjoittelen