We're leaving here tonight
There's no need to tell anyone
They'd only hold us down
So by the morning's light
We'll be half way to anywhere
Where love is more than just your name
Hienoa taas tää elämä, mulle ei näköjään tarvi kertoa yhtään mitään taaskaan. Toisaalta en mä varmaan itekkään kertos itelleni mitään.
2.10. 8.15 lääkäri.
Helvetti en tahdo mennä sinne, mutta kuitenki samalla on sellanen tunne että sitten tää kaikki ehkä helpottaa taas mutta äh en tiiä.
Take a breath as I try to draw from my spirit's well
Yet again you refuse to drink like a stubborn child
Oh lie to me
Convince me that I've been sick forever
And all of this will make sense when I get better
Mulla oli koneella hepan kuva auki kun piirtelin sitä, ja se sattui olemaan ori/ruuna ja todellakin pyrin piirtämään realitisesti niin piirsin sille sitten sukupuolielimetkin, mikä ei siis kyllä mun mielestä ole iso juttu. Mikko tuli sitte mun taakse kattomaan sitä ja sano kovalla äänellä: "KYRPÄHEPPA!!"
Ei helvetti mikä päivä, heti aamusta revittiin kaikki haavat auki. Olin sitten lievästi hajalla koko loppu päivän ja ahdistuin lisää suunnilleen siitäkin että Tian Ye ilmoitti että tiputin lusikan ö-ö
Kuka HELVETTI keksi että puhuminen auttaa jotain??? Mahto olla joku huomion kipeä hullu.
BDI-testistä 33/63, viime syksynä taisi olla 42/63.
Huomenna aika 8.15. Tällä kertaa puhun oikeasti, en vaan jotain smalltalk-paskaa. PAKKO parantua tästä, ei helvetti mun pää VOI olla NÄIN sekaisin lopullisesti!!