Minä olin kahdentoista, kun me maalle muutettiin.
Ja vain vuotta vanhempana katsoin, kun faijaa haudattiin.
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen,
Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen.
Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin.
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin.
Ja me tiedettiin, miten koko kylän katuvalot sai sammumaan.
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa.