mä kävelen pimeässä, ulkona sateessa,
taivas on musta ja se huutaa,
pelkkää kipua ja tuskaa, jota tunnen sisälläni,
en pysty mutta ajattelen sua silti
kyyneleet kasvoilla ja hymy kaukana,
yksin kylmänä ja läpimärkänä,
en tiedä missä meet, mitä ajattelet tai teet,
olisin mieluiten sun vieressä, siinä sun lämpimässä sylissä
taivas on musta, kohta on myöhäistä,
mä lähden pois, en voi muuta,
taivaalta on tähdet paenneet, ei näy edes kuuta,
vedän aineet alas, ja menen todellisuudesta pois
istun maassa, suussa askin viimeinen tupakka,
näen sut taivaan horisontissa, joku piirtää sinne sun kuvaa,
mä näen sen selvästi se olet sinä, seisot siinä mun edessä,
olet niin lähellä
katson sua ja katsot takaisin, pian alat jotain puhuakin,
olo liian sekava en ymmärrä mitä sanot,
en ymmärrä miksi siihen ilmestyit,
selität mulle jotain rakkaudesta, joo okei mitä siitä,
se on vaan sana jota puolet ei ymmärrä, ja puolet tosissaan ota
(c)
EMOCAT-