IRC-Galleria

(tää biisi usein itkettää mua, joskus ihan helvetisti)

Hiljaa varkain
liian varhain
moni joutuu täältä lähtemään

Hiljaa varkain
liian varhain
vuorosanansa väliin jättämään

Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta

Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta

Ethän lähde pois
Ethän lähde pois ennen kuin
Ethän lähde pois
Ethän lähde pois ennen kuin esirippu laskeutuu?

Hiljaa varkain
omia aikojaan
sattuma korjaa satoaan
Liian varhain
kesken näytöksen
aplodeitta ja kumarruksitta...

...Älä lähde pois
Älä lähde pois ennen kuin
Älä lähde pois
Älä lähde pois ennen kuin esirippu laskeutuu!

Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta
Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta?

Äh, torstaista asti kipeenä. Mut onneks tietyst nyt on sentäs Viivi pitämäs seuraa.

Nyt o taas mukavan kateellinen olokin, ei vaikeaa mitenkään erityisen arvata kenelle ;P
(juu en tykkää nimetä lähimpiä tuttujanikaan irkkikallerian kaltasessa paikassa, tai sit kyse o siit ku nimien suuremmalti käyttäminen joskus, tai yhä, tuntu nii oudolta muuteski, en nyt jaksa selittää miten)

No ei mut hei...

"Häpeä ja kateus niistä saa voimaa
Häpeän ja kateuden kun oikein oivaltaa"

noin niinku päivän Ismo Alanko -lainaukseks :P

WTF

Mä elän vissiin Silent Hillissä. Suihkuun matkalla tein mielenkiintoisen löydön: kaikista maailman paikoista joku perhonen oli saanut tungettua itsensä, get this, pumpulipussiin. Siis, sellaiseen kapeeseen tuubiin, missä on sellasia vanutyynysysteemejä. Oli ihan vankina siellä.

No ainakin se oli kätevä siinä kuljettaa parvekkeelle ja pääshän se sieltä ihan helposti poiskin kun vaan vähän kallisti sitä pussia... mutta... aika hämärä kokemus, kun on juuri herännyt aivan liian vajaitten yöunien jälkeen...

Nyt vaan odottamaan sitä, että oveen ilmestyy lukot ja ketjut, ja vessan seinään halkeaa ulottuvuuksien välinen portti!

Dancing alone again, again
The rain falling.
Only the scent of you remains to dance with me.
Nobody showed me how to return the love you give to me.
Mom never hugged me.
Dad loves a stranger more than me.

I never wanted to ever bring you down.
All that I need are some simple loving words.

You touched my body once, it burns me still softly.
Never forget never again we'll be. I cried.

Chorus
Out of my head and I don't what I found.
Over and over I feel it break me down.
On the sidewalk of the city.
Are my screams just a whisper?
Busy people going nowhere.
See me soak in the rain.
No compassion, nothing matters.
My resistence is waning
Like a flower in the basement waiting for a lonely death. (x2)

ghhh, silmät tuntuu pumpulilta. ja koko pää itse asiassa. jesh.
(mut ois kiva jos ois jo pimee et vois jatkaa silent hill roomia. ja taas valvoo)
pakko vissii torkku. ja sit vaik käydä kävelyl. ja sit pelata.

en o muute vieläkään muistan käyä siel kirjastos, kreit...

äshäsh, tietenkää en muistanu kesäaukioloaikoja. No, ainaskin sain kirjat palautuslaatikkoon. Ehkä sit käyn huomen tai niin edelleen jotain lainaamassa.

äsh, uusimisraja ylittynyt kirjastokirjoilla... no ihan jees kyl, tekikin mieli käydä kirjastossa. Ei o pahat myöhästymismaksutkaan päässy kertymään.

Siis kun olis niin paljon filmiä kehitettäväks et melkein itkettää...

!!!!!

MÄ!!! HALUUUN!!! DIGIKAMERAAAAANAAAAARGHHH!!!!!


*köh*

Scandinavian music group: Rauhan laulu

Me nousemme ylös ensimmäisinä
me menemme kuuntelemaan
kun metsä huojuu

jos pyydät kerron fasaaneista
ne lähtivät kauan sitten
pakoon kylmää

osoitat vastarantaa
sanot se on varmaan Afrikka
ja minä sieltä palannut siskosi

me juoksemme lujempaa kuin uskoisi
meidän on saatava tietää
minne fasaanit menivät
saamme monien silmiin kyyneleet

juoksemme kauemmas kuin luulimme
emmekä löydä takaisin
mutta ehdimme viimeiseen laivaan
ja muistamme ne jotka jäävät

piirrät maahan ensimmäisen viivan
minä luettelen
kirjaimet

talon takana nojaamme kivijalkaan
katsomme taivaalle
toivomme ukonilmaa

vuosien päästä palaamme tänne
olet kasvanut ohitseni
ja me nauramme kaikelle

älä sinä huoli
ole noin
kaikki muuttuu
mutta loista loppuun asti

ole noin
ole noin
ole noin