IRC-Galleria

Tulin sitten kuitenkin kotiin.

Mut pesutupa on varattu, pöh. Oh well, ei sillä niin kiire sentään.

Kirjotan esseetä Jean Piagetin kognitiivisen kehityksen vaiheteoriasta, koitan tehdä tän mahdollisimman rennosti, liikaa miettimättä, vaik sit ei niin hyvää tuliskaan. Pakko tehdä niin.

Juon teetä ja katon Housen :D

Jos jaksan/tarkenen voisin käydä iltakävelyllä kans.

Pitäiskö jäädä porukoille viel huomiseen asti?

Hmm. Pyykitkin pitäs pestä...

Mut toisaalta. missä mun on helpointa keskittyä opiskeluun? No, voi kyl olla kotona helpompaa oikeestaan, mut toisaalta porukat kyl kaipailis mun seuraa enemmänki luulen. Ja no, täytyy myöntää et toin WoWin mukanani tänne, en o viel asentanu tosin...(jee! :P ) Siinä vaan tunnit voi kotona muuttua minuuteiks niin äkkiä (kun eksyy pelaan World of Warcrackia :P )!

Muuten, mun isän silmä o edelleen tulehtunu, mut se ei vaan (tietysti *rolls eyes*) mee lääkäriin. Kuhan ei tulis mitään vakavaa siihen...

Haha, hassua muuten, menis puurot väärään kurkkuun lärvikijan Yhdyssana on yhdyssana -ryhmässä mun yleisestä lähestymistyylistä SuomiKieli-oppiin!!! täs päikkäris :P
No mutkumutku o mukavampi kirjottaa näin.

(suosikkianimebiisejäni, The World by Kajiura Yuki, (jossain-määrin-taide)animesta .hack//SIGN)

You are here alone again
In your sweet insanity
All too calm, you hide yourself from reality
Do you call it solitude? Do you call it liberty?
When all the world turns away to leave you lonely

The fields are filled with desires
All voices crying for freedom
But all in vain they will fade away
There's only you to answer you, forever

In blinded mind you are singing
A glorious hallelujah
The distant flutter of angels
They're all too far, too far to reach for you

I am here alone again
In my sweet serenity
Hoping you will ever find me in any place
I will call it solitude when all my songs fade in vain
In my voice, far away to eternity

(tää biisi usein itkettää mua, joskus ihan helvetisti)

Hiljaa varkain
liian varhain
moni joutuu täältä lähtemään

Hiljaa varkain
liian varhain
vuorosanansa väliin jättämään

Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta

Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta

Ethän lähde pois
Ethän lähde pois ennen kuin
Ethän lähde pois
Ethän lähde pois ennen kuin esirippu laskeutuu?

Hiljaa varkain
omia aikojaan
sattuma korjaa satoaan
Liian varhain
kesken näytöksen
aplodeitta ja kumarruksitta...

...Älä lähde pois
Älä lähde pois ennen kuin
Älä lähde pois
Älä lähde pois ennen kuin esirippu laskeutuu!

Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta
Hei, ethän lähde, hei ethän lähde vielä pois
Hei ethän muuta meidän suurta käsikirjoitusta?

Äh, torstaista asti kipeenä. Mut onneks tietyst nyt on sentäs Viivi pitämäs seuraa.

Nyt o taas mukavan kateellinen olokin, ei vaikeaa mitenkään erityisen arvata kenelle ;P
(juu en tykkää nimetä lähimpiä tuttujanikaan irkkikallerian kaltasessa paikassa, tai sit kyse o siit ku nimien suuremmalti käyttäminen joskus, tai yhä, tuntu nii oudolta muuteski, en nyt jaksa selittää miten)

No ei mut hei...

"Häpeä ja kateus niistä saa voimaa
Häpeän ja kateuden kun oikein oivaltaa"

noin niinku päivän Ismo Alanko -lainaukseks :P

WTF

Mä elän vissiin Silent Hillissä. Suihkuun matkalla tein mielenkiintoisen löydön: kaikista maailman paikoista joku perhonen oli saanut tungettua itsensä, get this, pumpulipussiin. Siis, sellaiseen kapeeseen tuubiin, missä on sellasia vanutyynysysteemejä. Oli ihan vankina siellä.

No ainakin se oli kätevä siinä kuljettaa parvekkeelle ja pääshän se sieltä ihan helposti poiskin kun vaan vähän kallisti sitä pussia... mutta... aika hämärä kokemus, kun on juuri herännyt aivan liian vajaitten yöunien jälkeen...

Nyt vaan odottamaan sitä, että oveen ilmestyy lukot ja ketjut, ja vessan seinään halkeaa ulottuvuuksien välinen portti!

Dancing alone again, again
The rain falling.
Only the scent of you remains to dance with me.
Nobody showed me how to return the love you give to me.
Mom never hugged me.
Dad loves a stranger more than me.

I never wanted to ever bring you down.
All that I need are some simple loving words.

You touched my body once, it burns me still softly.
Never forget never again we'll be. I cried.

Chorus
Out of my head and I don't what I found.
Over and over I feel it break me down.
On the sidewalk of the city.
Are my screams just a whisper?
Busy people going nowhere.
See me soak in the rain.
No compassion, nothing matters.
My resistence is waning
Like a flower in the basement waiting for a lonely death. (x2)

ghhh, silmät tuntuu pumpulilta. ja koko pää itse asiassa. jesh.
(mut ois kiva jos ois jo pimee et vois jatkaa silent hill roomia. ja taas valvoo)
pakko vissii torkku. ja sit vaik käydä kävelyl. ja sit pelata.

en o muute vieläkään muistan käyä siel kirjastos, kreit...

äshäsh, tietenkää en muistanu kesäaukioloaikoja. No, ainaskin sain kirjat palautuslaatikkoon. Ehkä sit käyn huomen tai niin edelleen jotain lainaamassa.

äsh, uusimisraja ylittynyt kirjastokirjoilla... no ihan jees kyl, tekikin mieli käydä kirjastossa. Ei o pahat myöhästymismaksutkaan päässy kertymään.