Kerro mulle miten muka pystys unohtaan,
Miten tää muka tulee väliin, tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne.
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt.
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa, kun en pois sua päästä saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkään rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu,
Päämäärän tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
Etkä sä hymyile vaan, söpösti irvistät.
Kumpa kulta saisin, olla viel kerran sunkaa.
Rakastaa sua ja huutaa se ääneen, mut, mitä mä tääl teen?
Sä et oo tääl ees.