Tarviin jonku seisoon viereen, jonku rakastamaan.
En halua, enää yhtään yhen illan juttuu,
semipoikaystävää, hoitoo tai puolituttuu.
Kaikki tai ei mitään, sillä pitää mennä,
en vaan uskaltais pelata mun sydämmellä.
Liian monta kertaa pettyny, saanu siipeen,
kaatunu matkan alkuun, ku on ollu liian kiire.
Mut sä voit nostaa mut ylös, puhdistaa mun haavat.
Jos sä haluut, sä voit kaiken multa saada.
Olin jo varma et tuhoisin ite itteni,
mut ku näin sut uskoin mahdottomaan sittenki.
Sinä ja minä todennäkösyyksii vastaan,
jos oisin ni oisitsä valmis meihin satsaa?
Sun täytyy osaa päättää, nyt mä alan kävellä,
jos oot messissä ni, ota mua kädestä.
Voit pelastaa mut puutteelt mikä iskee aina välillä,
se saa mut tuntee että ei millään ole edes väliä.
Tarviin jonku lohduttaa, sillonku mikään ei toimi,
jonku pitää pystyssä ku itellä ei voimii.
Jonku ettei tarvi enää yksinäisyyt pelätä,
pojan jonka vierestä, aamuisin herätä.
Haluun rauhottua mutten pysty siihen ilman sua,
nyt sun pitäs taas jo mun elämääni ilmaantua.
Sydän rikkinäinen palapeli, sä oot puuttuva osa,
sulle ois tarjoil mun elämäst pääosa.
Se tulee olee työlästä, saada se kestää,
mutku sä oot mun kans ei mikään voi meitä estää.
Olin jo luopunu toivost, uskoin etten löytäis ketää,
ja olin varma, etten osais rakastua enää.
Sit sä ilmestyit kysymättä lupaa,
ja aloit heti uudistaa maailmani kuvaa.
Koitin pitkää taistella, tunteitani vastaa,
olin varma et munkaa ei vaan vois juttu natsaa.
En uskonu että mikään vois enää tuntuu hyvälle,
mut sit sä tulit ja kaikki muuttu!! ♥