Sydän itkee hiljaa.. luonto on vaiti,
kuin aavistaen suuren tuskan.
Tuskan, johon samalla sekoittuu kiitollisuus,
kiitollisuus siitä että olit osa elämääni.
En enää sinua nähdä voi,
sinä hiljaa nukuit pois.
Kaipaus yksin on luonani,
kun et olekaan kanssani.
Tyhjää on vierelläni nyt.
Liian aikaisin lensit taivaasee,
liityit enkelikuoroon valkoiseen.
Sinä elät muistoissani kuitenkin,
olet mukana elämässä vieläkin.
Vaikken näekään, tiedän sen.
En vaan pärjää ilman sua.. ♥
Sanatkaan ei riitä kertomaa tätä ikävää,
tulisit vaa takas. Et tiiäkkää kuinka paljo sua kaivataa !
Vaikken sua hirvee hyvin tuntenukka,
silti meinaan kuolla ikäväää ♥
puoli vuotta tätä tuskaa . . . .