Ei ihmisellä voi mennä näi huonosti. Vaikka kuinka yritän olla ajatelematta,ni
ei ku se tulee silti mielee... Vittiläine, miten voin olla näi tunteellinen!
Mun sisällä on niiiii tyhjää, sanoin kuvaamaton tunne (jonka varmaa moni on
elämässään tuntenu), ei tunnu yhtää hyvälle. Vaik tietää et siit toipuu, mut
ei nyt, vieläkää.
Mikää ei tunnu pysyvän käsissä ja muisti ei pelaa yhtää.
Huomasin ku tulin porukoilta kotia, et ovi oli raollaan, vaikka lähtiessäni
VARMASTi oli laittanu kiinni, oikeesti! Vitti et pelotti mennä kotia ku ei tienny
et onks siel joku ja olikoha kaikki kunnossa. Onnekseni siel oli kaikki omilla
paikoillaa, mut silti aikkas noloa!
Yritin äsken keittää kahvia ja ku menin kaapille hakemaa kaffea ni perkele
kaikki purkit lens ympäriinsä ja meikä seisoo pippurit, karrit, suolat jne naamalla
ja ympäri keittiötä, voi jumalauta! Ja en jaksa ees imuroida, vitti antaa olla.
Nyt ku tarkemmi kattoo tätä kämppää ni tää on niiii räjähtäny, ihan ku oisin
pitäny huuurjat bileet, mut vittuakos sillä väliä?!