IRC-Galleria

Muutto on onnellisesti ohi.. Viikonloppu oli raskas ja otti voimille niin henkisesti ja fyysisesti.. Kiitos kaikille jotka olivat mukana auttamassa. Tänään sitten ei kelpaa enää töihinkään mennä.. Eilen oli viimonen päivä ja ihan ikävä kuitenkin tulee ihania työkavereita ja mukeloita Ja tietty sitä säännöllistä elämänrytmiä joka on mun luontoiselle ihmiselle aika tärkeä. Nyt on selkä sanonut itsensä irti ja täytyy tosiaan varoa jokaista askelta.. (Heh, eilen köpöttelin lasten kans metsässä puunoksa kävelykeppinä..) Nyt vaan haluais kämpän äkkiä järjestykseen ja kaiken mallilleen... Kaikille tiedoksi että kotikoneemme ei edelleen ole kytketty, joten tämänkin nettiasioinnin hoidin kirjaston koneella.. Eli en tiedä koska seuraavan kerran pääsen tänne.
Hattalavei ja hyvää jatkoa!

Vielä toimii netti. Hemmetin yksinäistä ja raskasta! Vietän joka pisaran ns. vapaasta ajastani pakkaillen tääl himas.. Aina täytyy muistutella itseään ettei saa nostaa painavaa... Kävin lakaisee tänään ainakin 40- kärpästä uuden kodin lattioilta.. yäk! neuvolas kävin tänään ja siel huomattiin et painokin mulla pudonnu. NO EI IHME! Kun tekee hommia ja unohtaa syödä. Kyllä tämä varmasti helpottaa pian kun saa kokonaan muutettua. Eikä sitten mitään saarnoja varovaisuudesta ja itsestään huolehtimiseta! Tiedetään tiedetään!

Jäähyväiset netille... Elikkäs tuli tieto et yhteys voip katketa nyt lähiaikoina koska vaan. Joten sit mua ei tääl vähäänaikaan bongata. Syy=muutto joka vihdoin on vireillä. Eilen käytiin asunto katsastaa ja olis vaan tää viikko aikaa hilata romppeet uuteen.. aikas rankkaa kun saa yssikseen pakkailla. Ukko töis viikolla toisel paikkakunnal. Onneks sain vähän apua erinäisiltä tahoilta ja nyt mahtuu vanhan kämpän keittiös taas liikkumaan. Oli jo meinaan eilen aikamoinen pino pahvilaatikkoja täynnänsä rompetta. Ja nyt hirvittää kuinka saan ne mahtumaan uuden asuntomme keittiön kaappeihin, joita on PALJON VÄHEMMÄN!!! Vaatesäilytystilaakin on valitettavan vähän... On melkeen pakko hommata jostain vaatekomero lisää... Blah! Voi tätä elämää.. Sittenkun vielä tuntee itsensä ihan invalidiksi.. ei saa nostaa mitään, ei saa rehkiä.. Hoida siinä sitten muuttoa pelkele...

No Sunnuntaina tuli biletettyä siskontytsyn 2-vuotis synttäreit. Mukavaa oli ja paikalla kaikki maholliset ja mahottomat kanssajuhlijat :) Kotio ajettaessa meinas hirvi tärähtää mun konepellilleni. Onneksi ei vauhtia ollu yhtään sen enempää ja oma reaktio oli super! Taas pitää muistaa et nuo pimenevät illat tuovat nuo isommat elukat vaarallisen lähelle tietä. Kyllä vähän tärisytti tapauksen jälkeen, mut onnella siitä selvittiin.

Pitää täs viel hehkuttaa sitä et tuli viime viikol käytyä hampilääkärillä ja yllätyin iloisesti kun reikiä oli pyöreät nolla! Voitteko uskoa ? Näin vanhaksi olen elänyt ja ilman yhtäkään reikää!!! Minäkun kammoan, vihaan ja pelkään hammaslääkäreitä niin oli helpotus kuulla että suu on kunnossa :)

Kaksi viikkoa olis töitä sit vielä tiedossa. Ja uudesta asuunnosta olis tarkoitus saada selvyys ja sopparit tehtyä ens maanantaina. Sit katostaan koska pääsee muuttaan :) :)

Tämä yksinäiselo sais kyl jo loppua! Ihan tuntuu sekavalta tämä kaikki. Masentaa ja masentaa! Mielialat ailahtelee tuon tuostakin. Hommaan tänne kohta alivuokralaisen!!!

Dodii, oiskohan märehditty tän päivän märinät? Nyt hetkeks huilimaan... adioz!

Jaa-ah. Vuosi taas vanhempana muttei suinkaan viisaampana. Tämän tylsän ja masentavan päivän pisistysruiske oli nähdä täällä kaikkien teidän ihanat onnittelut. Kiitoksia kaikille minua muistaneille

Tuo ikä kuulostaa kammottavalta. Ei tunnu omalta. Ollappa vielä sweet seventeen...
NO EI SENTÄÄN! onpahan koulut takana ja työelämässä roikutaan. Ei tarvitse miettiä viikonloppuisin viinaksien hakijaa eikä kulkuvaikeuksia. Onpahan mammalla oma auto!!
Paljon on takana mutta paljon on vielä edessäkin. Ja se suurin käännekohta kaikista on ihan piakkoin :)

Yksinäistä on hieman ollut. Hmm. siitä ei päästä minnekkään. Mitenkä sitten selviän kun kolmen viikon päästä mua ei huolita enää töihinkään?!?! -huokaus-

Päätä paukkas eilisestä tähän aamupäivään asti.. argh, luulin etten pääse töihin, mut sit kun menin klo 12.45. niin pikkuhiljaa siin sit parantu.. Autonketaleeseen oli työmatkan aikana uponnut ruuvi takarenkaaseen ja tyhjäksihän se meni... Tulipa paniikki et mitä teen!?!? Onneks Villen kultaset porukat sit tuli hätiin vaihtamaan mulle renkulin kun paiskin töitä.. Mullehhan noi renkaanvaihdotkin olis muutenkin ihan ufo-juttuja. No vararengas saatiin ja vanhempainilta vietiin kunnialla loppuun. Pitäis varmaan painua pehkuun? öitä!

Elikkäs Suzukii ei enää ole. Tai on mut ei minulla.. snif!

blah.