Muistan kuinka silmäni pysähtyivät siihen iltaan
miten seisoit niin hiljaa hytisten,
talven henkäys ympärilläsi
ja ihmettelin; miten joku voi olla samaan aikaan pieni tyttö,
ja aikuinen nainen,
mestarinäyttelijä kaikessa ristiriitaisuudessaan.
Katse kuin jäämeri sinisessä syvyydessään
Tiesin heti että jos joku myös niihin vajoaisi
sen saman maailman näkisi,
ja sen vangiksi jäisi,
hänkin ymmärtäisi.
Olet kaikki mitä haluan,
Vain sinua sinua rakastan.
Nyt vuosien päästä, makaat hiljaa sängylläni
ja nukut kuin pikkuinen tyttö
vaikka olet jo aikuinen nainen
niin jumalattoman kaunis kaikessa ristiriitaisuudessasi.
Näetkö unta, Näetkö vielä jäämeren?
Katsoitko vielä siihen peiliin, ja tunsitko sinäkin sen,
tuskan ajattoman kaipauksen?
Avaat silmäsi, ja katson taas samaa maailmaa,
samaa rakkautta, samaa rauhaa.
Olet kaikki mitä haluan,
Vain sinua sinua rakastan.