IRC-Galleria

Hey, the song to your fears
Leave your light on tonight
Lost from all so dear
Yeah well it's a long way home

29. syyskuuta nosturissa, siellä nuo sydämensärkijät soittaa.
ÄÄÄÄääää ei mulla muuta.....

että noi itikat on oikeesti nyt jotenki mutaatioituneet joksikin monsteriversioiksi, kun mun jalat ja kädet on täynnä ihan järkyttäviä paukamia? mä ja tiia molemmat kerettiin saada ihan kunnon itikanpistokokoelma sen kolmen tunnin kuvausputken aikana...
ja mun urani kähisijänä senkun jatkuu. on kyllä tosi siistiä olla kerrankin melko normaalilla tavalla kipeenä. tällasta sattuu mun kohalle sen kerran vuodessa! oon joko kipeänä jollain niin oudolla tavalla, jota kukaan muu ei oo kokenut, tai sitten oon terve kokoajan. juttelin mun serkun kanssa ja se sano, että sillä on ihan sama juttu. ''nytkin oon toisen kerran vuoden sisällä kipeä, woah!? :O''

tavattoman kaunis.

''It’s part of who I am. When I get anxious, I have problems, like thinking I’m going to bite my tongue off or finding it hard to walk. Simple things become incredibly hard. I get problems with fainting, confusion, not being able to use my hands properly. I’ve had it for the last five years. But, y’know, everyone’s a bit fucked up.''

— Jamie T, on those panic attacks.

mut vitja nää on upeita: http://www.andydenzler.com/html/paintings/104.html