IRC-Galleria

Niin olen minä, niinkuin sinäkin
Niin olen minä sitä, mitä sinäkin

kivakivakiva. kivakiva.

Valehtele, satuile, väritä ja liioittele.

häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa

seuraan vain juttuja
kaipailen jotain
kaipaan ja kaipaan ja kaipaan jotain

Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa
Niin kauan mullon ikävä sua
Ja mä pyydän sua pysymään poissa
Ennen pitkää on taas lokakuu

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut pintaani
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin

Ja jos katoaisit nuotittaisin taivaan

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä
On muut laulut liian äänekkäitä
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin

jos värjäis tukan

hohohohoh

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
pahoja sanoja ja askel painaa!
Mustavalkoiseen maailmaan
tahdon kuitenkin palata ja huutaa!