Noh, niin siinä sitten kävi.. Hilu nukkui pois, 11.10 -07.
Hilu:
Tasan kolme vuotta sitten, sain sinut lahjaksi. Oma hirvikoira.
Muistan sinut jo ennenkuin omistinkaan sinut. Menin tallille,
juoksit aina häkkiäsi ympäri ja tulit nuolemaan. Kun täytin 12,
tulin koulusta kotiin, olit narussa pihallamme. Luulin, että olit tullut vain hoitoon.
Pian sainkin tietää, että olisit minun oma koira, lopun elämääsi. Siitä alkoi yhteinen taival.
Sinua alettiin treenaamaan heti metsälle, käytitkin ensin tilaisuutta hyväksi, sinut löydettiin vesannon puolelta. Muistan kun nukuit väsyneenä eteisen nurkassa pitkän reissun jälkeen.
Opit pian hirvien jäljille ja sinulta ammuttiinkin niitä. Yhdessä nautittiin talvella lumesta ja kesällä lämmöstä ja elämästä. Paljon koettiin ja paljon olisi ollut edessäpäin. Eilen sinut vietiin metsään. Löysitkin heti hirvet, etkä malttanut tulla metsästä pois. Sinua etsittiin pitkälle yöhön, aamulla jatkui. Ajattelin, että selviäisit tuosta reissusta, olithan ennenkin selvinnyt. Silti pelkäsin, että jotain on sattunut. Tänään, syntymäpäivänäni, tasan kolme vuotta siitä, kun sain sinut, menetin sinut. Sinut löydettiin kuolleena. Itku ei lopu millään, rakastan sinua Hilu, aina ja ikuisesti.
Lepää rauhassa, oma rakas hassu karvakasa <<3 Ikävä on suuri, tahdon sinut takaisin. Tulet aina pysymään sydämmessäni.
Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua
<3