aika kehäraakkifiilis. kahen viikon putki takana ja naama kukkii.. heräsin tänä aamuna hirveään vapinaan. Mittasin pulssin ja se oli 140. Menin istumaan ja yritin syödä ja kahden tunnin päästä rakas pulssini oli edelleen 140. Tuli jo ikävä ambulanssimiehiä, jotka tulisivat pelastamaan minut Upinniemen syövereistä.. noh, en sitten löytänyt kännykkääni ja annoin asian olla, ehkä tämä sitten on minun elämääni.
voin toivottaa itselleni rauhallista 25-vuotispäivää ja toivoa kuolevani.
angst.