eiku siis... mulle jotenki viime yönä valkeni se, kuinka paljon oon kavereitten kaa aina vaan sekasin. Tai jos ollaa selvinpäin ni vähintään soitellaa kaikille ja yritetään kaikkemme et jotai löytyis, se on mul tää kesäaika aina tälläst. Mut nyt ajattelin nappaa itestäni ja typerästä mielestäni tukevan niska lenkin ja vaihtaa reippaasti suuntaa. Yrittää kai aikuistua tai jotain, en mä voi täl linjalkaan jatkaa loputtomiin. Se on nähty jo niiiiin monta kertaa mihin tää johtaa ni miks pitää itenkin leikkiä et on jotenki vahvempi, kestävämpi tai vaan onnekkaampi ku kaikki muut? Mä aion opetella onnelliseks tänä kesänä. Kesällä 2002 mä opettelin olemaan onneton ja nyt opettelen siitä pois, mun on jo pakko. Tästä kesästä tulee kännös parempaan, pelkkä ajatuski tuntuu hyvältä.