Olen nyt vetänyt vuoden ajattelematta tunteita tai muuta sekavaa sotkua joka tuntuu aina valtaavan koko elämän jättämättä tilaa hengittää, mutta tänään tuli raja vastaan.
Oli paitsi helpotus saada itkeä, sain myös ajatukseni kulkemaan
"Olenko oikeasti voinut sivuuttaa itseni?"
Kun lähdin Hyvinkäältä luulin oikeasti etten näkisi tätä kaupunkia enää, mulla ei ollut täällä ketään ja kaupungin rajat olivat ahtaalla, sitten jouduin koulun takia muuttamaan takaisin-ja vain 500m päähän sieltä mikä eniten ahdisti.
Elin liian sitoutuneessa parisuhteessa jossa olin 7v itseäni vanhemman kanssa,
suhde olisi voinut vielä toimia, mutta mä en.
Eron jälkeen jouduin asumaan kolmiossa ja maksamaan 600€ vuokraa yksin,
onneksi sain äidin kämpän, mutta sieltä mä juuri lähdin pois?
Takaisin Hyvinkäälle, takaisin Paavolaan.
Pääseekö täältä koskaan pois?
Uusimmat blogimerkinnät
- kuinka runo vuodelta 2007 voi kuvata tät... 09.01.
- the revolution will not be televised 02.01.
- hyvää vitun vuotta 2010 01.01.
- rock and ROLL 10.11.
- .. 08.11.
- AAAAAAAAAARRRRRRRRGHHH 27.10.
- uaaaaaaah 14.10.
- note to self 12.10.
- [Ei aihetta] 26.06.
- ää mä oon vanha ja ryppyneeeeeen!!!!!!!! 15.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (19)
- ▶ 2008 (22)
-
▼
2007 (34)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ lokakuu 2007 (7)
- ▶ syyskuu 2007 (4)
- ▶ elokuu 2007 (4)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (3)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (2)
- ▶ maaliskuu 2007 (6)
- ▶ helmikuu 2007 (2)
- ▶ 2006 (4)