Ei jaksaisi ajatella, että aika kuluu kun vanhatkaan asiat jotka kuolivat jo eivät ole menneet vielä pois..
Pitäisikö muka yrittää lähteä taas?
Ja palata tänne huomaamaan, että Hyvinkäällä ei ole mulle mitään, ei mitään mitä haluaisin kokea, ei paikkaa jossa osaisin olla.
Pakata elämä purkamatta sitä taaskaan edes laatikoista.
Sitten halutaan puhua syvällisimmistä asioista?
Joo, en tiedä koskiko mua, mut aloin ajatella
etten mä itsekkään tiedä,enkä mä halua lähteä purkamaan sitä pommia mun päästä,
sillä mä en osaa eritellä edes vuosia päivistä niiltä pahimmilta ajoilta,
mä jaksan just ja just herätä aamulla ja pukea päälle..
En ole ainakaan tarkoittanut pahaa sanoillani
tai yrittänyt vääristää totuutta,
mutta kun en pysty menemään niin syvälle pääni sisään,
en halua olla siellä..Ja kun mun ajatukset on seittemän erilaista lankakerää joissa ei ole missään yhtään päätöskohtaa josta mä voisin aloittaa purkamisen, ja ne ajatukset onkin parin minuutin pätkinä väärässä järjestyksessä, mä en välillä tiedä mitenpäin tääl pitäisi olla..