Suurennuslasilla tän mutkikkaan persoonan, päätä käy tutkimaan, riittää mistä kertoa.
Vuoristoradassa hyvässä ku pahassa, oon tän paskan huipul, mut mieli maassa.
Taas nousu johteis siihen asti kunnes just se yks asia voi käynnistää vitutuksen.
Mustavalkoista pujotteluu tunnelmasta toiseen, mut se on kai se joka tekee must erikoisen.
Matalapaineen aika, oon taas alhaalla sillon ku täällä sataa niin sataa sit kaatamalla,
mä pidän sadetta, en aio lähtä uloskaan, mut tuska ja tunteet tuottaa myös tulosta,
mielummin käännän tän edukseni, käsittelen asiat ja selittää ne itelleni.
Eteenpäin vaan se kompassi on Herralla, nyt tuntuu, että
kaikki draama tulee kerralla, lävähtää niskaan, ylikuormittaa.
Ja suomes ku olllaan niin lääkkeeks on juomista, mut se on heikko lääke, vaa siirtää, ei poista, noidankehä toinen ruokkii toista.
Pantava piste sille, tultavan tolkkuihin