En lankee samaan, astu paksun puhees kuullen.
Oon ollu muuten kuuro, en tee poikkeust tässäkään
Eikä saada vittu sitä oikeut tästäkään
Mua sattuu, silti paljon hyvää tässä nään,
yks on etten ikin enää päästä sua lähellekkään
Sä saat mut taas murtuu yksinää palasiks, siks en sua sääli
muuttuu rautaki lasiks
Hymyt tunteel heitellään, täs on pakko kipuun tottuu
Mä oon tehny virheit ja nehän täs nyt vituttaa
Mut aika haavat parantaa ja ehkä takas sinut saan
Mun kohal ei voi sellast satu tapahtuu
Kun sataa, oon se jätkä jonka edes yössä haavat sattuu.