En lankee samaan, astu paksun puhees kuullen.
Oon ollu muuten kuuro, en tee poikkeust tässäkään
Eikä saada vittu sitä oikeut tästäkään
Mua sattuu, silti paljon hyvää tässä nään,
yks on etten ikin enää päästä sua lähellekkään
Sä saat mut taas murtuu yksinää palasiks, siks en sua sääli
muuttuu rautaki lasiks
Hymyt tunteel heitellään, täs on pakko kipuun tottuu
Mä oon tehny virheit ja nehän täs nyt vituttaa
Mut aika haavat parantaa ja ehkä takas sinut saan
Mun kohal ei voi sellast satu tapahtuu
Kun sataa, oon se jätkä jonka edes yössä haavat sattuu.
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii. Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.
Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.
Nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda,
mutta entä kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
jaksamatta, ei jaksa jatkaa.
Huutaen herää, toivo etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
Tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Päässä on hiljasta vaik tahtosin kiljasta
Sen saatana perkele vittu ilmaan taas
Voi onneton mikä nyt on nyt sun suu vaan on sanaton
Mielessä hiljaa sanotaan lainaa
Miehen sanaisen arkun sisällä on vainaa