Olin tuskani vanki
ja se kirkas kristalli oliki musta timantti
Olin loukussa, koukussa kurjuudessa
jos ne pyytää mut takas, sanon en tuu uudestaan
Miltä se tuntu
menetin tunteet onnen, käsistä ne murtu
ei sanoin voi kuvailla kuin kärsii masennusta
ja toivoo et se ois vaan painajaista, näin siit haaveunta
mikään ei huvita ku suru saa vallan
ja valvoo koko yön, miettii ei mua nukuta taaskaan
ja päivisin väsyny, kelaa onko näissä
mitään järkee, mielummin nukkuis koko päivän
en saanu otetta elämäst, enkä mä
ees yrittäny enää, mietin et ehkäpä
mun on mentävä
et mun on mentävä..
rukoilin apuu, mä en uskonu enää muuhun
mä en uskonu enää mihinkää muuhun
pistin kaiken toivon siihen et luokse mun lentelis
tai muuttas tän kaiken suojelusenkeli
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2022 (2)
- ▶ 2019 (1)
- ▶ 2017 (8)
- ▶ 2016 (15)
- ▶ 2015 (17)
- ▶ 2014 (45)
- ▶ 2013 (41)
- ▶ 2012 (191)
-
▼
2011 (835)
- ▶ joulukuu 2011 (45)
- ▶ marraskuu 2011 (61)
- ▶ lokakuu 2011 (104)
- ▶ syyskuu 2011 (105)
- ▶ elokuu 2011 (175)
- ▶ heinäkuu 2011 (93)
- ▶ kesäkuu 2011 (118)
- ▶ toukokuu 2011 (72)
- ▶ huhtikuu 2011 (23)
- ▶ maaliskuu 2011 (7)
- ▶ helmikuu 2011 (16)
- ▶ tammikuu 2011 (16)
- ▶ 2010 (191)