IRC-Galleria

Jouduin huutonetti-huijarin uhriksi. Nyt pistää vähän vituttaan..Enkä näköjään ollu eka jota se tyttönen on vedättäny.
Mut se pikkupillu ei vaan tiedä, että huijas tälläkertaa väärää ihmistä!

Omistajatodistus tulee ensviikolla!

Niin kauhea huoli Ruudolfista, että oon itkeny tässä kohta vartin. Soitin kennelliittoon ja pyysin nopeuttamaan omistajanmuutos- asiaa, niin että Ruudolf olisi mahdollisimman pian mun nimissä ja saisin sen sit takas kotiin. Mä olen niin idiootti, ku luovuin siitä ilman isompaa taistelua viime syksynä. Sillä hetkellä ajattelin vaan itseäni ja omaa onnellisuuttani ja uutta parempaa elämää. Hävettää kattoa ny peiliin.
Mutta faktahan on se, että kun Ruudolfin saan takaisin, niin itselläni en sitä voi pitää. Olosuhteet ei sitä salli. Rudi on liian herkkä asumaan meidän laumassa, koska täällä on kärtty vanhaherra ja välillä verta vuotava emä härnäämässä ja sekoittamassa pienen päätä. Eli haluan kasvattajan kanssa löytää hyvän, rakastavan sijoituskodin Rudille.
Peukut pystyyn nyt!
Mä en kohta saa öitäni enää nukuttua muuten...

Jhaivhaiskhailaan tänään Ritvan kans.. Roni on täs jo pari päivää lämppäilly tota narttuu..eww!
Aika etovan näköstä, ku tollanen palliton, kuuro, piereskelevä vanha äijä koittaa astua nuorta, sievää ja säpsäkkää neitoa.. Onneks Rita saa tänään kunnon miestä! Mä en vaan tiedä pystynkö kattoa sitä touhua.. Kuitenki oma "lapsi" kyseessä.
Mut ny täytyy vetästä kipulääke, painuu suihkuun ja sit jossain välis käydä nakkaamas Romppainen vuosaareen.
Joskus 5mais tulee mun ja Ritan kyyti. Vähän kammottaa se automatka, ku puhelimes sain sellasen kuvan tästä ihmisestä, että puhuminen on sen mielestä TOSI kiva juttu.. ohhohhoijaaa.
Onneks pääsee junalla sit takas kotio, ja jos siellä joku edes yrittää alottaa keskustelua, niin murahdan tympeesti ja tungen korvanapit korviin ja kuuntelen vaik radioo.
Mut uskon, että saatan alkaa avautuun Jyväskylä-reissun tapahtumista.
Nyt ei voi edes junakännejä vetää... oi, ne on kyl kivoja. Nooh, kerkeehän noit viel joskus harrastella.

Oon todella huolissani eräästä ihmisestä. Samalla vihainen, pettyny ja peloissani. Ahistaa niin paljon, että saan kohta paniikkikohtauksen tai jotain.

....ja Ruudolfin pitää tulla takas kotiin...

Nyt tarttee repästä ISO laastari irti.

Ehkä tää saikku on pelastettu, ku ny näkyy kaikki kivat kanavat. Eikä selkään satu niin paljon, ku saa vaan makoilla ja vetää kipulääkkeitä.
Mut veikkaan et huomenna alkaa kuitenkin kaatumaan seinät päälle..

Tää viikko sairaslomaa. Selkä revähtäny. No se ei tullu kyl yllätyksenä. Kipua selässä ja tunnottomuutta pyllyssä. Kauheeta! Tuntuu ihan siltä ku istuis jonkun toisen perseellä.
Ampukaa joku mut, jooko?! Siis kukaan 25-vuotias suht terveistä elämäntavoista nauttiva ihminen ei voi olla näin rikkinäinen!? Mä laitan itteni jalostuskieltoon. Ei panna pahaa kiertään..
Ja torstaina pitäis lähtee Jyväskylään.. Miten ihmees onnistuu autos istuminen reilu 3tuntia, ku hyvä et pystyy täs romun ääres istuu kymmentä minuuttia pidempää. Ja sit pe junalla takas himaan. No siel junassa voi kuitenkin vähän liikkua.
Nyt on pakko vetästä yks ibumax ja mennä lepäileen.

Teaserit saattaa pelastaa mun päivän! Animalplanet!

Klo. 11 lääkäriin aika. Tahtoo rollaattorin ja kipulääkkeitä jotka oikeesti toimii!

Perseestä! Vituttaa!
Teloin selän sunnuntaina, ku nostin mun hervottoman isoa näyttöä toiselle pöydällä. Ote lipes, sain sit onneks uuden otteen ennen ku näyttö ois mäsähtäny lattialle. Selkä sit pamahti ja kunnolla.
Ei tiedä mitenpäin tässä pystyis olla. Sattuu ihan helvetisti. Eilenki olin töissä 600mg ibumaxejen avulla, niitäki vedin työpäivän aikana 4, mut ei vieny ku just ja just pahimman terän kivusta pois. Sit oikean jalan varpaista lähti tunto hetkeks. Vituttaa, ku oikeesti vähänväliä mulle tulee jotain! Hajoo pää kotona, jos tänne pitää taas jäädä useammaks päiväks.
Toissayönä sain nukuttua ihan ok, mut viimeyönä yskitti, niin joka köhästä tuntui siltä, ku mua ois isketty puukolla alaselkään. Koiriakaan en pysty ku pikkupätkän tossa käydä kusettamassa. Jalat ei vaan meinaa nousta kävellessä ja kipu selässä on ihan käsittämätöntä. Noi kuussataset ibumaxit on ku karkkia...
Työterveyteen en päässy, ku tapaturma oli tapahtunu vapaa-ajalla. Omalle lekurille en ois päässy ku vasta perjantaina, eli tarttee kasin jälkeen lähtee tohon arvauskeskukseen venaileen, että pääsis jollekin lekurille.. Eli luvassa erittäin tuskaista istumista ja odottamista.
Siis ennemmin käsi poikki ku selkä paskana!