Ehkä mulle ei passaakkaan jatkuvat iltavuorot. Kauhistuttaa ajatus, jos joskus "joutuis" vuoropäivähoitoon duuniin ja pitäis yövuoroja tehdä. Tänään mulla on kasiin asti duunia.
Kivahan se on, että kerkee aamusta puuhailla kaikkee.. mut illalla on ihan tööt, ku himaan pääsee.
Eilen lähin sit kasin mais illal koirien kans lenkille.. Ja aattelin kävästä kauempana yhessä koirapuistossa, joka on melkeen aina tyhjillään. Mä oon kymmeniä kertoja siellä päin kävelly ja sit siinä puistos käyny, mut väsyneenä mä olin yllättäen ihan hukassa. En muka tunnistanu yhtään taloa tai tietä!
Tosi turhauttavaa! Vaikka se on aika simppeliä aluetta.. kivoja omakotitaloja jne. Niin mä onnistuin hukkaamaan itteni! Puiston löysin ja jotain 10minsaa siellä oltiin, ku koirat halus vaan tylsäillä. Eli kotiinpäin alko sit matka ja se vasta kauhea oliki, ku lähin käveleen muka oikoreittiä. "Eksyin" taas!
Sit ku selkään sattu ja väsytti, niin alko jo tuskan kyyneliä tulla. Pari mummelia katto mua hieman kummastellen, ku siinä koirien kans hilppasen kiihtyneenä ja kyynel poskella yritin löytää nopeinta reittiä kotiin.. Mä olin jopa kadottanu mun muutenkin niin vähäisen suuntavaiston. Että sellanen yleensä reilun puolentunnin matka kesti melkein tunnin!
Silmät ollu ihan turvoksissa joka aamu.. enskuus ois kilpirauhaskontrolli, niin epäilen kyl vähän sitäkin, että ois taas arvot kohollaan.
Nyt aattelin täs vähän siivoilla, syödä ja kävästä koirien kans lenkillä ja lähtee sit duuniin. Ku illalla en jaksa tehdä kuitenkaan mitään! Tänäänki ois voinu nukkuu vaikka kuinka myöhään, niin puol 7mais nousin jo ylös..
