IRC-Galleria

Kuu valaisi kasvojasi kauniisti. Kyyneleet oli hopeaa jotka valuivat poskellesi. Pyyhin kyyneleesi pois kädelläni. Puristin käteni nyrkkiin, sain timantteja. Silitit poskeani, hymyilit. Tulit lähemmäksi, huulemme melkein koskettivat toisiaan. Olit siinä hiljaa ja pidit minusta kiinni. Suutelit minua hellästi kuin emme enää ikinä näkisi. Viimeinen suudelma. Katsoimme vierekkäin hopeista kuuta. Tulevatko kyyneleet kuusta, kysyit. Vastasin, että ne tulevat sydämestä, sydämestä joka itkee. Katsahdit minuun ihmetellen. Kätesi muuttuivat hetkessä kylmiksi, katseesi lasittui. Kuu oli saanut sinut. Se vei sinut minulta. Olit tähti joka loisti yön pimeydessä, valaisten ja seuraten minua. Rakkaus ei kuole koskaan. Suutelin sinua vielä kerran ja laitoin käteesi ne timantit jotka sain. Halusin sinut, en timantteja. Kädessäsi ne olivat kyyneliä, kirkkaita ja kauniita. Kiedoin käteni ympärillesi ja itkin. Kyyneleeni olivat punaisia kuin veri, kiiltäviä kuin kulta, hiljaisia kuin öinen järvi. Makasin vierelläsi hiljaa ja liikkumatta. Silmäni vaipuivat hitaasti kiinni, otteeni heltisi. Sinä odotit jo minua, aivan kuin silloin kun tapsimme ensimmäisen kerran. Otit minua kädestä ja kuljetit tähtiin, jossa ei ollut kyyneliä eikä surua. Oli vain ikuinen rakkaus joka kuljetti meitä eteenpäin kohti kaukaisuutta. Sydämissämme oli enää vain veren punaisia timantteja jotka olivat meidän, sinun ja minun.