kesämieli oli jo korkealla, mutta jokin oli pielessä. sitte muistu, että fisussa on viel talvikumit! joo joo, tiedän, ne olis pitäny jo vaihtaa aikoi sit, mutta eihän tällanen hatara pää kaikkea aina muista. nyt oli niin paljon energiaa, ettei nukuttanu, ja aurinkokin hymyilee niin nätisti, että otimpahan sit lusikan kauniiseen käteen ja kävin töihin. ehkä oon ihan mustan lian peitossa, ehkä en. eli olen. se reipas tuntihan siinä vierähti. huomenna lihakset kiljuu ja sit kaduttaa, että oon niin pihi, ettei muka voi maksaa jotakuta muuta vaihtaa.
olispa tälläkin kertaa ollu rengasrauta-pablo ja hämis mukana, kuten syksyllä! oi niitä aikoja... :D