noniin. alkaa päätös pikku hiljaa syntyä. hyvältä se ei tunnu, ei todellakaan, mutta en tiedä onko mun nytkään hyvä olla. onko tää sen arvosta, että musta tuntuu käsittämättömän pahalle suurimman osan ajasta ja lopun, sen todella pienen ajan musta tuntuu hyvälle ja oon todella onnellinen?
jos joku olis kertonu et tästä tulee näin vaikeeta ja että mun on näin paha olla, en olis ikinä ryhtyny tähän.