monesti mietin harmaita rantoja
loputonta sadetta
lähes läpitunkematonta sumua
lintujen ääniä jossain kaukaa
monesti?
no, elämän syklissä
melankolian kanssa tekee tuttavuuta
aika ajoin
niinku joku vetinen ja likainen hurtta,
jossain kaukana kaikesta
vai?
kuitenkin,
aattelin olla hetken sumuhurtta