kello on siis kaks aamuyöllä ja ajattelen et
miks siit ei voinu tulla mitään juoksen vessaan
oksennan ajattelen taas niitä hetkii mitä meillä
oli oisko tää tarina voinu päättyy paremmin oltaisko
me tässä yhessä jos et ois ottanu sitä autoa.mietin yksin
ketä syyttäisin mutta ku ajattelen ni nään vaa itseni ihan
ku heijastus ja rupeen itkee taas kyyneleet valuu pitkin poskiani
oon niin heikko oon nii täynnä tätä suruu haluun sen loppuvan mut
sitä ei näy,sade ei lopu sitä tulee nii kauan ku tunnen tätä kipua tarvin
sateenvarjoa jotta voisin suojautua tarvitsen auttavaa kättä mutta kukaan
ei haluu pelastaa mua
kerto:ehkä jos suljen hetken silmäni nii nään sut
taas ehkä jos uskon kovaa ni oot siinä taas
mun vieressä, mutta herään aina siihen ku huudan
älä mene, älä mene jos menet meen rikki.
uskoin nii meihin ja uskoin sitä kokosydämmelläni
toivoinko liikaa vai olinko pilvissä koska sait mut onnelliseks
anna hetki nii pyyhin sut muistoistani viinalla mutta sekää ei
auta hetken hyvää ja sit taas sun kasvoja mä muistan,uskallanko
sanoo enää rakastan sua vai seuraatko mua loppuun asti en halunu näin
käyvän mutta uskoin meidän selvivän ja se rikkoo mut eniten koska öisin sua
nii kaipaan joten
kerto:ehkä jos suljen hetken silmäni nii nään sut
taas ehkä jos uskon kovaa nii oot taas mun
vieres mutta herään aina siihen ku huudan älä
mene, älä mene jos menet meen rikki
kerto:ehkä jos suljen hetken silmäni nii nään sut
taas ehkä jos uskon kovaa nii oot taas mun
vieres mutta herään aina siihen ku huudan älä
mene, älä mene jos menet meen rikki