euroopan pehmeimmät huulet on levänneet pitkään. Sitä on ikuisuus, kun sä sanoit että mun silmieni syvissä lähteissä uinuu tuhannet tunteet, ja että mä olen ihana enkä ollenkaan lihava. Ja mä uskoin sua, koska mä uskoin ihan kaiken, mitä sä sanoit. Totta kai mä tiesin, että sulla oli ollut monta muijaa ennen mua, mutta mä ajattelin, ettei ne muut rakastaneet sua niinku mä rakastin. Ne muut oli ollu vääriä ja mä olin se oikee. Mä en voi elää ilman sua sitä on kulunu jo melkein 2 kuukauta kun sä sanoit ettei sua enää kiinosta, luulin ja olin varma, ettet sä mitenkään voinu tarkoittaa sitä vaan sulla oli ollu vaan joku tilapäinen mielenhäiriö joka menis ohi, kun mä muistuttasin kuinka upeeta meillä oli ollu yhessä ja kuinka paljo me rakastettiin toisiamme.
Ekaks sä vaihdoit kohteliaasti mun kanssa pari sanaa, mutta pikku hiljaa sä kävit tylymmäksi ja tylymmäksi.
Mulla oli voimat vähissä. Mä en jaksanu ajatella yhtä päivää pitemmälle, oikeestaan mä elin vain minuutin kerrallaan. Mä en kuitenkaa jaksanu kantaa huolta tulevaisuudestani. Mä en jaksanu edes ajatella koko asiaa, koska kaikki mun enegria kului hengittämisen. Minä näytin varmaan samanlaiselta kuin ennenki, mutta musta ei tuntunu samalta mä tein kaikki jutut mitkä mun olettiin tekevän, mä kävin koulua ja juttelin ja nauroin mutta samalla itkin koko ajan sisäänpäin, koska kova käsi kuristi mun kurkkuu ja iso tiilikivi paino mun sydäntä ruttuun.
Mä en halunnu että mua säälittiin. Sääli on sairautta. Vihan mä kestän, mutta sääliä mä en kestä.
Mä olen vieläki hengissä ja mulla on vieläki hirvee ikävä. Mun olo ei ole parantanu tippaakaan,vaikka kaikki lahopäät aina läsyttää, että kyllä aika parantaa haavat. Mä pelkään siitä, että musta tuntuu vielä kymmenen vuden kuluttua samanlaiselta kuin nyt. Todennäkösesti mä en toivu tästä koskaan. Mä olen nyt päättäny, etten mä enää ikinä aio rakastua keneenkään. Mä en ota sitä riskiä että mä joutuisin uudelleen kokemaan tän kivun.
Ihminen on iso paska. Se pettää ja jättää. Mä olen miettiny, tykkäisitkö sä musta koskaan ihan oikeest vai olinko mä sulle pelkkä ajankulu, joku jonku kanssa sä olit, kun et keksiny parempaakaan tekemistä.?
Olis komeeta olla kundi
olis munat ja kaikki
joka päivä pitäis päättää
kumpaan lahkeeseen ne ly---ä..
Mä olen päättäny, että kirjoitan susta nyt viimeistä kertaa tähän päiväkirjaan. Vielä nyt mä en kuitenkaan ole päässy kuiville. Mä rakastan sua vieläki ihan hirveesti ja mulla on koko ajan kipee ikävä sun syliin...........................................................................................
Just täällä hetkellä mä olen aika tyytyväinen itseeni ja mulla on hyvä olla. Mä toivon sulle kaikkee hyvää, mä en varmaan ikinä unohda sua, mutta mä en jaksa olla sun prinsessas. Mä olen väsyny tähän satuun joka ei ikinä vois olla HAPPY ENDING ;) NYT MÄ HALUUN MENNÄ MUKAAN IHAN TOISENLAISEEN TARINAAN ;D