Jontun kans tos metsäs käytii vähän ulkoilee.
Kauheessa hangessa ja kivikossa jouduin rämpimää
herran perässä sitte. Sit ku aattelin et mennää tohon
toisee metsää tien toiselle puolelle nii voi elämä!
Tien kohalla jonttu päätti ettei mennä ja kiipes jalkaa pitkin sylii.
Sattu ihan perkeleesti. Ja mikä työ raahata se siitä takas pihaa
ku ei se halua kävellä eikä olla sylissä jos liikutaa.
Joten ehkä pysytää vaa ihan tos lähimmäs metsäs.