Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa/
katsoo poutapilvien takaa joskus aurinko kuin muistuttaen/
Ettei kuitenkaan joka hetkeen pääse mukaan/
Joskus tietä tunne ei kukaan/
ota vastaan päivät jotka kiinni saat/
sillä sunnuntaisin kuolee kuninkaat.