IRC-Galleria

Jepulis eipä muuta sen kummempaa, että rikosilmotus on tehty ja nyt vaan odotellaan jatkoja.
Pitäs kuulemma ottaa vastapuolen vakuutusyhtiöön yhteyttä ja siten keskustella korvauksista kun itse joutuu kaiken hoitamaan vaikka on SYYTÖN.

Niin auto asia on kesken,mieheni sai autooni törmäännen naisen vihdoin langan päähän, mutta naisen mielestä silminnäkijä on todennäköisesti nähnyt unta, kyllä hän terkkarissa kävi ja näki myös minun autoni muttei hän sihen törmännyt, että sillä tavalla.
Täytyy ruveta tekemään rikosilmoitusta....

Hyvää isänpäivää näin iltasella vielä kaikille isille!
Omaa isääni kävin päivällä moikkaamassa tyttäreni kanssa. Ja oli se tyttärenpoikakin kuulemma soitellut Leviltä.
Perjantai päivän pelastus selostus on perjantain kohdalla!!

Viivästyy kiireiden takia. Ei ollut suunniteltu juttu kuinka päivän meni, mut sen voin sanoo, et yks pieni marakatti pelasti muidenkin päivän kuin varamummon.!!!

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.<3

tarinan saatte kuulla huomenna. Nyt on niin väsy olo ettei jaksa enempää kirjoittaa.
Jännitys tiivistyy.............kuka ????
No, laitetaan tää selostus ihan oikean päivän kohtaan.

Nin perjantai päivän piti olla seesteinen varamummon ja rinsessaksikin kutsutun pienen tytön tyllerön yhteinen päivä mutta.....

Ennen neitokaisen saapumista soitti tyttäreni, ettei avustaja ole tullut töihin. NO soittamaan avustajalle, joka ei tietenkään vastaa puhelimeen, no jätettiin viesti. Eipä sinä muu auttanut kuin soittaa kotihoitoon ja onneksi sieltä pääsi ihminen Kaisalle apuun ja hälytin isäni avaamaan ovea tälle kotihoidon ihmiselle. Minä jatkoin avustajalle soittamista, jossa välillä sitten rinsessa saapuikin äitinsä kanssa. No eipä siinä muuta rinsessa jäi minun kanssani ja minä jatkoin avustajn kiinni saamista jo hiukan ärtyneenäkin, tosin olin jo arvannut mistä oli kyse. Hän oli unohtanut että hän oli vaihtanut illan aamuun ja mennyt röntgeniin aamulla terkkariin, koska oli luullut, että tulee iltaan. No eipä siinä auttanut muu kuin soittaa isälleni, että tulisitko hakemaan meidät täältä Kaisan luokse, kun se minun autokin oli käyttökevolton.
Rinsessa suhtautui tähän kaikkeen hulapaloon tyynen viileesti un ajattelee, että äiti toi hänet n.klo 9.25 ja me olimme jo sitten taas Kaisan luona jo heti kymmenen jälkeen.
Ei tosiaan muuta kuin eväät kassiin ja menoksi. Autossa oli vähän tylsää kun täytyi istua turvavöissä, alku meni hyvin mutta ninhän se maraktti kiemurteli itsensä vapaaksi vöistä ja tuli minun syliini, onneksi olin mennyt takapenkille seuraksi.
Kaisan luokse päästyämme tämä rinsessamme oli kuin olisi aina käynyt Kaisalla. Kissat sai kyytiä, varamummon jalat eivät olleet viuhtoneet moneen aikaan niinpaljon kuin sen yhden päivän aikana. Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa kyllä tämä rinsessa pelasti siis monen muunkin päivän kuin vain varamummon. Aikamoinen marakatti.
No avustajakin sitten tuli vihdoin ja viimein sieltä terkkarista, keppien kanssa, varpaat murtuneet!!!!!!Hän ei ollut huolinut sairaslomaa, mutta minä sitten päätin ettemme rinsessan kanssa lähde takaisin vaan soitimme rinsessan vanhemmille, että lapsen saa hakea Kaisan luota.
Siinä sitten teimme ruokaa ja rinsessahan söi ihan itse. Ei ollut koskeminen rinsessan lusikkaan. Ei tuli tomerasti ja lusikka omaan käteen. Kyllä suurin osa menikin suuhun.
Päiväunille olisi sitten klo 12 jälkeen pitänyt mennä, mutta kolmen yrityksen jälkeen ajattelin, että olkoon. Rinsessa veti kissojen kanssa rundia, koitteli kyllä hieman varamummon hermojakin, kun ei tahtonut pikkukätöset pysyä irti hellasta eikä kissojen ruoasta. Kyllä me sitten loppujen lopuksi päästiin yhteisymmärrykseen asioista.
Kaisan pappa ja mummokin kävi meitä katsomassa ja kyllä rinsessa osasi heidätkin hurmata.
Papan kanssa istui vierekkäin sohvalla ja kättelivät ja tillitettiin katsoa, että kukas pappa toi on.
Avustaja sanoi, ettei ollut niin kilttiä lasta aikoihin nähnyt kuin rinsessamme Aava. Ja rinsessamme taas veti kasvoille sen ihanan hymyn.
Tulihan se uni sitten vihdoin ja viimein. puoli neljästä kymmentä yli viiteen neitonen veti sikeitä raskaan päivän jälkeen pummi-ukan hyvässä sängyssä api vierellään. Ja sitten jo isi olikin jo paikalla kun rinsessa heräsi. Rinsessa ja rinsessan isi veivät sitten varamummon kotiin ja Aava antoi pusun Kaisalle mutta ei muille. Kaisan pyörätuoli oli edelleen yhtä kiinnostava kuin ennenkin. Kaisa oli ikionnellinen saadessaan viettää veljensä kummitytön kanssa koko päivän ja seurata rinsessan touhuja. Eli rinsessa pelasti varamummon lisäksi neljän muun ihmisen päivän sen pituinen se.
Ai niin meinasin ihan unohtaa, että mummi soitteli siinä päivällä ja Aava tarkkaavaisena kuunteli kun mummi selitti ettei hellaan saa koskea tulee iso pipi , soo soo. Ja sormi pystyyn, soo, soo

saapuu huomenna meille n. klo 9.30. Ette kyllä ikuna arvaa kuka!!!!
Kerron vasta huomisen jälkeen.

Niin se kolarijuttu menee sitten polliisien kautta. Silminnäkijä on nähnyt kuulemma unta, autoa ajunut nainen väittää niin, hän ei ole kenenkään autoa rutannut. Saas nähdä mitä tästä tulee...... mutta huomenna.....!!!!????

On se aivan ihanaa huomata, että kaikkien näiden naapurisotkujen jälkeen maailmassa löytyy hyviä VIERAITA ihmisiä.
No minulle kävi tänään vähän sanoisinki huonosti ts. minun autolleni. Olin päivällä klo 13-13.15
käymässä työpaikallani terveyskeskuksessa (sairaslomalla pitää joskus käydä sielläkin)
jona aikana autoni kuskin puoleinen ovi oli lytätty. No minä siinä sitten soittamaan rakkaalle miehelleni (naisen lokiikka :) )että mitäs nyt. No tämä jössikkä sieltä puhelimesta tokaisi että soitappa polliisit, johon minä että selevä. Ei muuta ku soittamaan ja 45 minuuuttia niin partioauto oli pihassa. Täytyy sanoa, että tässä tapauksessa hatun nosto poliisille. No, ne oli kyl jotain hirvikolarii kattomassa Myllylammella, mut nopeesti ne tuli. Sen 45 min. aikana ehdittiin työkavereitten kanssa ihmetellä asiaa.......
Niin siis poliisit tuli, ottivatten mun tietoja ja mittailivat ovea ja tuumasivat (minkä minäkin olin huomannut) kuskin puolen ovi ei aukea, heh. Mutta pääseehän pelkääjän puolelta, juu'u.
Tupsahti siihen nuori nainen lapsen kanssa ja kertoi nähneensä koko jutun ja ylläri, ylläri, rekkarinumeron myös. Siis löytyy tässä Suomen maassa vielä toisistakin välittäviä ihmisiä.
Minulla on hänen nimensä ja hän tulee saamaaan kiiitoksen siitä, että välittää.

Nyt vaan on sitten niin, että huolimatta poliisin yhteydenotosta ao. naiseen, joka karautti autoani päin, ei hän suostu vastamaan mieheni yhteydenottoon. No, mieheni rintaäänellä: " Ei mun tartte montaa kertaa soittaa, antaa poliisin hoitaa asia!!"
Eli jäämme mielenkiinnolla odottamaan mikä riita tästä syntyy, mennäänkö ihan raastupaan.
Että sellainen päivä tänään

Joo'o hyvin meni, laitettiin kynnet ja hiukset ja käytiin kahvilla Hiidessä ja sitten kävin vanhempieni luona. Ihan jees päivä. Sainpas taas vähän nollattua itseäni. Huh, huh, on se hyvä ett on olemassa nuorisoo joille voi puhua!

Otsikko sanokoon jo kaiken, niin, että jos lisää joku haluaa tulostaa tekstejäni avomiehelleni iltalukemiseksi,joita se ei viitsi edes lukea vaan antaa ne mulle luettavaksi,niin olkoon hyvä vaan. Kaiken kirjoitan sen takia, että siltä minusta tuntuu, pahalta. Ensin tehdään sovinto ja sitten käydään päälle. Jossain mättää. Jos miesten peli-ilta on niin helvetin tärkeä tilaisuus,se on sitten tehtävä selväksi myös paritalon toiselle puolelle ettei naiset ole tervetulleita, koska MINÄ sain luvan...ts. minua ei kielletty menemästä ystäväni kanssa kun sitä tiedustelin!!!!Tämä, jolta tiedustelin oli mökin toinen OMISTAJA.
SORRY! Niin, että taas meni haukut väärään suuntaan. Pitäis ensin tutkia ja siten vasta hutkia!

Toisaalta olen jo kauan ihmetellyt miksi kaikki on minun vikaani, jos jotain tässäkin talossa menee mönkään. Kannattas kovistella tuota minun avopuolisoani joskus vähän tarkemmin, hänellä kun on myös sellaisia mielipiteitä, jotka eivät varmasti aina mielytä ja tuntuu, että ne sitten laitetaan minun syykseni.

Edelleen PAINOTAN;
MIKSEI VOIDA OLLA TYYTYVÄISIÄ SIIHEN MITÄ MEILLÄ ON EIKÄ AINA TUODA JULKI MITÄ OMISTAA JA MITÄ TOINEN EI OMISTA. Minun mielestäni se on typerää, itsekästä, toisten ihmisten arvostamattomuutta, omahyväistä, en keksi nyt tähän hätään lisää adjektiiveja.
Tämä talo ON MINUN KOTINI siinä kuin kenen muunkin PISTE, vaikka en ole talosta penniäkään maksanut muuta kuin ollut rakennusaikana ilmaisena piikana tekemässsä ruokaa ja sitäkään kun ei mukamas muisteta, no sekin on sitä mielen köyhyyttä.
Enkä edelleenkään voi ymmärtää mitä pahaa minä olen tässä vuosien varrella tehnyt, kun en mielestäni ole puuttunut koskaan mihinkään sellaiseen mikä on talon yhteisiä asioita ellei siitä ole minun mielipidettäni kysytty. Se mitä minä huseeraan ja määrään tämän toisen puoliskon seinien sisällä ei kyllä tietääkseni kuulu kenellekään muulle kuin tämän puoliskon omistajalle.

Lopuksi vielä tähän, että en tiedä onko tarkotus lietsoa minun ja avomieheni välille toraa, valitettavasti siinä EI KUKAAN tule onnistumaan vaikka se joskus ehkä siltä ULKOPUOLISELTA vaikuttaa. Niin, että siihen ei kannata turhaan energiaansa kuluttaa........

PS: Voin luetuttaa tämän jo kotona hänelle niin ei tarvii turhaan tulostaa ja tuhlata minun takia paperia, paperihan on kallista. JA ANTEEKSI TALON TOISEN PUOLEN PAREMMALLE PUOLISKOLLE, TÄMÄ KAiKKI EI OLE MILLÄÄN MUOTOA HÄNEN VIKAANSA.
Minäkin puolustan omaani!