IRC-Galleria

ihana lause.. sai mut taas omiin ajatuksiin...
sitä kun iltasin sulkee silmänsä ja leijailee "omaan maailmaansa" saa unohdettua huolet ja harmit..hetken aikaa tuntuu kuin olisi onnellinen.. aamulla sitä herää ja todellisuus on siinä--- niin lähellä, että tekisi mieli vaan pistää pää peiton alle ja jatkaa silmät kiinni vielä hetken.. ehkä vielä toisenkin hetken.. jotenkin sitä kuitenkin saa itsensä aina liikeelle ja asennoitumaan taas uuteen päivään---silmät auki enemmän tai vähemmän =D..
ihmettelen usein miksi ihmiset marisevat kokoajan ja valittavat, mutta siinä se on , kuka meistä on todella onnellinen? tai pikemminkin moniko meistä osaa olla onnellinen siitä mitä meillä todella on??
minunhan pitäisi olla onneni kukkuloilla..(hirveä klisee).. mutta niin sen pitäisi olla,,, mulla on kavereita, ystäviä, rakkaita, musta välitetään (ainakin luulen niin).. mulla on duuni, opiskelupaikka, kämppä, musiikkia, adion kengät ;), tv,auto, koiria, tiskikone!, valokuvia rakkaista, sänky, voi herranjumala, että tavaraa riittää, tärkeitä tavaroita kaikki... vaikka en mä mikään materialisti ole, mutta tekee noi mun päivää huomattavasti onnellisemmaksi joka päivä..=D

kun oikein alkaa pohtimaan niin kyllä sen onnen taas löytää .--hetkeksi.-- sitten jostain helv....syystä tuntuu hetken päästä taas siltä kuin ei olisi mitään.. se kertoo vain siitä, että minulta puuttuu jotain,, jotain hyvin tärkeää-- ja se ei ole tavaraa...mikä se on ? tai mitä se on??