IRC-Galleria

Sataa lunta, ihan hiljaa.
Yön pimeydessä yksin istuen, tyttö katselee miten hiutaleet leijuvat alas taivaalta.
Ihan hiljaa, kyynel vierii.
Miettien menneitä hetkiä, jotka ovat antaneet niin paljon.
Kyynel vierii, tukahdutettu huokaus.
Kauniita muistoja rakkaudesta, pieniä onnen hippuja kera naurun.
Huokaus, tuska vapisuttaa.
Epäilyttää tuleva, onko siellä onnelle jalansijaa, mahdollisuutta?
Vapisuttaa, kyynel putoaa.
Onko vielä jotain kokematta, jotain joka voisi antaa toivolle kipinän, sytyttää elämän.
Kyynel putoaa, sekunnit kuluvat.
Tyttö pelkää, pelkää niin sen kaikkein kauneimman hetken jo menneen, kadonneen.
Sekunnit kuluvat, kuin elämä.
Toivo nostaa päätään tytön sisällä, se tuntuu lämpönä kohmeisissa sormissa asti.
Elämä, pieni hetkinen.
Muistoja, menneitä tapahtumia, surua, itkua, raivoa, koko tunneskaala.
Pieni hetkinen, pimeä yö.
Vuoristorata on vienyt mukanaan tytön, voiko sen mutkista selvitä pieni sydän haavoitta?
Pimeä yö, aivan hiljainen.
Usko, luottamus elämään on jossain, luottamus parempaan huomiseen.
Aivan hiljainen, viimeinen kyynel.