IRC-Galleria

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat seitsemän ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

---

1. Kun tutustun uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen, minun on selvitettävä tämän tarkka syntymäaika jotta saisin tutkia hänen "taustojaan" - horoskoopillisia pakkomielteitä on monen laisia:)

2. Vielä tässä iässä kirjoitan usein kalenteriani kuin päiväkirjaa..(liekö meitä sitten moniakin...?)

3. Puhun keskenäni ja usein myös televisiolle - lähinnä spontaaneja herjauksia.

4. Nähtyäni unen, yritän löytää unikirjasta kaiken mahdollisen mitä unestani löytyy - ennemmin tai myöhemmin.

5. Kannan usein mukanani hyvinkin tarpeetontakin kamaa "eihän sitä koskaan tiedä" - periaatteella.

(..ja lisäänpä kuudennen: lähden tällaisiin rustaamisiin monesti mukaan siksi, että oletan kanssa ihmisten olevan yhtä huumorintajuisia ja leikkimielisiä tuotannon suhteen..toivottavasti tämä ei ole vain omituinen olettamus:])


Haastan seuraavat henkilöt:
Cristin3
^MiGuel84^
Turbooo
PumPinKsie
iNppa
Heukkis
grm

*minut haastoi ellauz *

*hakkaa umpijäätä pakastuneiden ajatuksien ympäriltä*

ei taida olla kylmyydellä rajaa...

..jo pelkästään mahtavan ja mukavan ystävän jälleen näkeminen sai mielen hymyilemään pitkästä aikaa - joten kupponen teetä saa vissiin suupielet pomppimaan katossa parikin päivää *rutshal* kiitos hymystä Anton_ ;)

diu...nyt vois sanoo ettei ei oo harmainta aavistusta mitä tapahtuu...on sellanen olo, kun kattos leffaa jossa tyyppi kävelee pimeällä käytävällä (etkä muuten näe etes sitä tyyppiä siellä käytällä kun telkkari on niin huono näyttää mustaa hahmoa pimeällä pohjalla) ja osaa odottaa jotain tapahtuvan mut ei sitten tapahdukaan....nyit siinä sitten ittees sen sekunnin jolla pitäis jotain tapahtuu....ehkä hiukka pettyny olo..mut sit taas jatkat toivomista että ehkä jossain toisessa kohtaa se joku tuleekin....

oltiin tänään lapsien kanssa pihalla ja ne sit innostu luistelemaan lisää vaikka jalat oli kipeinä liikuntatunnin luisteluista huonolla jäällä..no, yks lapsonen kaatu sitten luistimensa päälle ja alko parkuu peppuaan, se oli niin sulonen *melting* meinasin alkaa iteki parkuu kun toinen oli niin vakuuttava. mie sain sen sit ilostumaan ja se vaan jatko luistelua, hyvä minä:) vaan eikös sitä sanotakin että ne on niin kauan ihania kun ne ei oo omia...? mut entäs jos...?

kun vätystää...niin onko pakko?

lapset jutustelivat ip-kerhossa silmät välkkyen jouluna saaduista lahjoista - on ne niin ihania;) niistä riittää keskustelua varmasti koko viikolle..*huoh*

Dodih, hyvvee uutta vuotta vuan:) iltaa vietellään sitten hyvässä seurassa, jookos?;)

ei tästä kyl tuu ny lasta eikä *****a....olisinpa Marsista, niin ehkä ymmärtäisin tuosta vähäisestä kommunikoinnista etes sen verran et kuinka pitkä matka on kauas...(?)

Joulu mänt, rahat mänt ja jäljellä pienoinen rapula....kyl se elämä voitti ehkä jopa...:)