IRC-Galleria

Jee, tänään tehdään vohveleita kerhossa:)

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Päätä särkee taas yllättäen saunan jäljiltä..en ymmärrä. Ei uskalla mennä nukkumaan kun tuntuu että olo vaan pahenee...ja sitten kun jää vaan pyörimään ajatuksineen sänkyyn ei varmasti saa unta tai nukkuu niin huonosti, että näkee mitä omituisimpia unia.
Näin viime yönä unta ala-aste kaverista...ihmeellistä, että sen kanssa ollaan aina pyörillä liikenteessä..toissa yönä olin tosin taas autolla pyörimässä täysin tuntemattomassa kaupungissa ja mie vaan säätelin ratin korkeutta kesken ajon...aika jännää, kun joissakin unissa vaan huomaa olleensa siellä samaisessa paikassa joskus aiemminkin..onkohan siitä tosiaan aiemmin nähny unta vai luuleeko sitä vaan? Kun nyt on mielessä harhaillu oma epävarma tulevaisuus niin toisaalta ei ole ihme, että tämän hetkiset unet ovat käsitelleet minuutta ja etenemistä elämässä...toisaalta taas samainen menettäminen ja sen pelko pysyy ajatuksissa ja siten myös unissa....toki tälle mielentilalle haluaisin tehdä jotain, mutta uskon ettei tämä asia ole minun päätettävissä enää...tai ehkä jonkun pitäis kertoa mulle jos olen puusilimä erään henkilön suhteen:] Loppuisi varmaan nämä itkuangsti unetkin kun saisi jotain lisävarmuutta elämään..vähän niinku turvatyynyt ajopeliin.

Viimeinen työpäivä lähestyy uhkaavasti reilun viikon päässä...en pysty edes ajattelemaan sitä tilannetta kun nään ne ihanat kersat viimeisenä päivänä. Ihmeellistä miten tuntemattomiin lapsiin voi tutustua niin nopeasti ja nyt ne pitäisi sitten jättää - ne lapsoset saavat päivän kuin päivän tuntumaan mukavalta paikkupakkasista ja ylitsepääsemättömästä väsymyksestä huolimatta. Ikinä en varmasti unohda sitä, kun lapsi kerto elokuvan parhaan kohdan olleen kun minä nauroin!!! älytöntä :D

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat seitsemän ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

---

1. Kun tutustun uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen, minun on selvitettävä tämän tarkka syntymäaika jotta saisin tutkia hänen "taustojaan" - horoskoopillisia pakkomielteitä on monen laisia:)

2. Vielä tässä iässä kirjoitan usein kalenteriani kuin päiväkirjaa..(liekö meitä sitten moniakin...?)

3. Puhun keskenäni ja usein myös televisiolle - lähinnä spontaaneja herjauksia.

4. Nähtyäni unen, yritän löytää unikirjasta kaiken mahdollisen mitä unestani löytyy - ennemmin tai myöhemmin.

5. Kannan usein mukanani hyvinkin tarpeetontakin kamaa "eihän sitä koskaan tiedä" - periaatteella.

(..ja lisäänpä kuudennen: lähden tällaisiin rustaamisiin monesti mukaan siksi, että oletan kanssa ihmisten olevan yhtä huumorintajuisia ja leikkimielisiä tuotannon suhteen..toivottavasti tämä ei ole vain omituinen olettamus:])


Haastan seuraavat henkilöt:
Cristin3
^MiGuel84^
Turbooo
PumPinKsie
iNppa
Heukkis
grm

*minut haastoi ellauz *

*hakkaa umpijäätä pakastuneiden ajatuksien ympäriltä*

ei taida olla kylmyydellä rajaa...

..jo pelkästään mahtavan ja mukavan ystävän jälleen näkeminen sai mielen hymyilemään pitkästä aikaa - joten kupponen teetä saa vissiin suupielet pomppimaan katossa parikin päivää *rutshal* kiitos hymystä Anton_ ;)

diu...nyt vois sanoo ettei ei oo harmainta aavistusta mitä tapahtuu...on sellanen olo, kun kattos leffaa jossa tyyppi kävelee pimeällä käytävällä (etkä muuten näe etes sitä tyyppiä siellä käytällä kun telkkari on niin huono näyttää mustaa hahmoa pimeällä pohjalla) ja osaa odottaa jotain tapahtuvan mut ei sitten tapahdukaan....nyit siinä sitten ittees sen sekunnin jolla pitäis jotain tapahtuu....ehkä hiukka pettyny olo..mut sit taas jatkat toivomista että ehkä jossain toisessa kohtaa se joku tuleekin....

oltiin tänään lapsien kanssa pihalla ja ne sit innostu luistelemaan lisää vaikka jalat oli kipeinä liikuntatunnin luisteluista huonolla jäällä..no, yks lapsonen kaatu sitten luistimensa päälle ja alko parkuu peppuaan, se oli niin sulonen *melting* meinasin alkaa iteki parkuu kun toinen oli niin vakuuttava. mie sain sen sit ilostumaan ja se vaan jatko luistelua, hyvä minä:) vaan eikös sitä sanotakin että ne on niin kauan ihania kun ne ei oo omia...? mut entäs jos...?

kun vätystää...niin onko pakko?

lapset jutustelivat ip-kerhossa silmät välkkyen jouluna saaduista lahjoista - on ne niin ihania;) niistä riittää keskustelua varmasti koko viikolle..*huoh*