Tukahdutan savuun hermoni.
Puudutan jäähän oloni.
Matkustan kohti kuolemaa.
Reissulani surumielisyyskin naurattaa.
Kehollani kerron tätä näytelmää,
Sanoistani muut ovat hämillään.
Valovoimani tässä ahdingossa,
on kuin auringonsäteet meksikossa.
Sairastun ja sitten parannun,
olotilasta riippuen suhunkin rakastun.
Saat kulmakarvani tanssimaan polkkaa,
ja varpaani huutamaan hallelujaa.
En mieti, miksi näin tapahtuu,
vaan mikä tulevaisuudessa onnistuu.
Voin suakin kiinni kädestä ottaa,
ja parempaan maailmaan sut johdattaa.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Uusimmat blogimerkinnät
- O l ü t p ä i v i t y s 26.07.
- A j a t u s 28.04.
- H ä n 22.04.
- K e s k i v i i k k o 10.04.
- H a v a i n t o 10.04.
- E l ä i m e l l i s y y s 21.04.
- E p ä t o d e l l i s u u s 10.05.
- T u h k a 21.02.
- T e e k u p p i 17.02.
- S u r r e a l i s m i 12.02.