IRC-Galleria

kamala muuten kun käytän paljon ilmausta "niin ja" heheh. hassua:]

voi kiesus kuinka vuorokaudessa onkaan vähän tunteja. ihan pistää jurppimaan.

noh eilen riehuin varastossa ja pöngin esiin muuttolaatikoita joten astiat ja muut kamat on nyt löydetty ja osin pakkailtu uudestaan. sitten enää huone pakettiin. niin ja jostain pitää löytää mikro. se on mystisesti kadonnut jäljettömiin. meillä on ihan liikaa roinaa sanon minä! niin ja pesin mattoja. tärkeä vinkki vastaisuuden varalle älkää laittako KOSKAAN valkoista matto eteiseen/käytävään jos haluatte sen olevan jatkossakin valkoinen, sillä mäntysuovasta ei siinä vaiheessa ole mitään apua, eikä sen koommin tahranpoistoaineesta tai omostakaan. raakakäsityö ja kova hinkkaus niin että hiki lentää saa matosta ehkä tasaisen harmaan, mutta valkoista matto en taida enää koskaan omistaa, jollen sitten osta uusia. ja taas se sana osta. prkl kun olis miljonääri niin mikäs siinä. mutta kun ei niin ei.

muutto on lauantaina ja isän kanssa vissiin joudutaan muuttamaan kaksin, kun kaikilla on ylppäreitä. tekis mieli laittaa kaikille kännykän numeroille viesti, että kuka pääsee apuun, mutta en kehtaa:( niin vilkku on töissä ja manu briteissä valmistautuu kokeisiin. loistava päivä valittiin muutolle, mutta nyt kun on jo paku varattu, ei oikein voi vaihtaa. ja toisaalta täytyy isukinkin saada pakata reissua varten sitten sunnuntaina. tiiän vaan etten osaa keskittyä lukemiseen ennen kun kaikki tavarat on suurin piirtein heitelty paikoilleen. sen siitä saa kun on tällänen häsääjä.

ai niin. laatikoita pönkiessä törmäsin vanhoihin, siis todella vanhoihin postikortteihin ja hymähdin itsekseni kun huomasin että useat niistä oli osoitettu nimelle: Vikki. heh. se olen minä. joskus lapsuudessa ystäväni lyhensivät Suvikki-nimestä pelkän Vikin ja siksi minua on kutsuttu muutama vuosi. kaikkea sitä sitten.

niin ja eilen tuli kutsu piramkin pääsykokeisiin, jotka on siis tiistaina. palvelujen tuottamista ja johtamista. saa nähä kuin käy. muuten menee varmaan ihan jees mutta tuo matikka puoli vähän epäilyttää, mites niitä yhtälöitä ratkastiinkaan? ;) no kaksi pääsykoketta on aina parempi kuin yksi ja toisaalta nyt kun tuo on ennen perjantain yliopiston pläjäystä niin ehkä siihen laukeaa ees osa paniikista, että voin sit vetää täysillä perjantaina. heh.

noh. ilta on vielä nuori joten luku hommat jatkuu. ehkä vähän pakkailuakin jos jaksan. katsotaan. niin ja sinä joka luet tätä ja sinulla ei ole lauantaina tekemistä 12 ja illan välillä, nyt kuuluu tuntea pisto sydämessä ja kertoa siitä minulle, jotta voit tulla hymyssä suin muuttamaan minua, josta minä sinua palkitsen vaikka kaljottelun muodossa kunhan kokeet on ohi. eikö näin?

tein juuri muuttoilmoituksen.

oli ihanata kirjoittaa kohtaan "kotikunta muuton jälkeen" TAMPERE! ! !

aah. paluu sivistyksen pariin<3

puolivuotta poissa sieltä tuntuu valovuodenmittaiselta, onhan tähän väliin mahtunut jo vaikka mitä, vaikka kuitenkaan ei yhtään mitään. heh.

täytynee vaan kommentoida, että jos olisin toissa päivänä eli lauantaina lähtenyt juhlimaan vilkun synttäreitä niin tässä olis siis varmaan illan tulos. sen kannalta siis ehkä parempi että jäi väliin. pizza kuskin kynsiminen toisaalta kun olisi vaihtelua jatkuvalle oman ihonsa kuopsuttelulle;)

Nimesi kolmas kirjain:

a= moi!
b= hei!
c= terve!
d=heips!
e=moi!
f=hei!
g=terve
h=heips!
i=moi!
j=hei!
k=terve!
l=heips!
m=moi!
n=hei!
o=terve!
p=heips!
q=moi!
r=hei!
s=terve!
t=heips!
u=moi!
v=hei!
w=terve!
x=heips!
y=moi!
z=hei!
Ã¥=terve!
ä=heips!
ö=moi!

syntymäkuukautesi:

tammi= Eilen
helmi= Tänään
maalis= Toissapäivänä
huhti= Viime viikolla
touko= Tunti sitten
kesä= Viime kuussa
heinä= Juuri nyt
elo= Puolituntia sitten
syys= Viime vuonna
loka= Toissa yönä
marras= Viime yönä
joulu= Viime jouluna

lempi värisi:

punainen= purin
sininen=raavin
vihreä=hakkasin
keltainen=hinkkasin
musta=tapoin
harmaa=kuristin
valkoinen=halasin
ruskea=suutelin
vaaleanpunainen=löin
violetti=potkaisin

syntymäpäiväsi:

1=äitiä
2=isää
3=isoisää
4=koiraa
5=opettajaa
6=isoäitiä
7=parasta kaveriani
8=serkkuasi
9=tyttöystävääni
10=poikaystävääni
11=valmentajaani
12=lemmikkiäni
13=ohikulkijaa
14=vanhusta
15=hammaslääkäriä
16=rehtoriani
17=hyllyäni
18=naapuria
19=pikkusiskoa
20=pikkuveljeä
21=naapurin koiraa
22=stripparia
23=jääkiekkoilija
24=itseäni
25=postimiestä/naista
26=pehmolelua
27=Televisiota
28=Matematiikan kirjaa
29=Penaaliani
30=Kummitätiäni
31=pizzakuskia

Kuinka monta kirjainta etunimessäsi on:

3=koska olin vessassa
4=koska olin humalassa
5= koska minua vitutti
6= koska se oli kivaa
7= koska olin sekaisin
8= koska halusin naimisiin
9= koska koira puri minua
10= koska kuolen huomenna
11= koska saatan joutua vankilaan
12= koska sorruin rikokseen
13= koska sain kokeesta 4-
14= koska opettaja käski
15= koska halusin olla superstara
16= koska olin masentunut
17= koska äiti pakotti
18= koska kaipasin läheisyyttä
19= koska haluan kuolla
20= koska tämä oli tylsää

perjantai-ilta, kello alkoi tulla yhdeksän, kun muut ikäiseni, ystäväpiirini ainakin, suuntaavat kohti vauhdikasta iltaa, ehkäpä muutama tuoppi on jo kaatunut kurkusta alas. ei, minä en. ja koska luku-urakka on edelleen päällä, en myöskään suuntaa edes kohti työpaikkaa, niin kuin olettaa soisi, vaan kohti pururataa. ja mikä pelottavinta, käsiini on jostain tarttunut sauvakävely sauvat:D äidiltä kun löytyy kolmet, niin hän ystävällisesti lahjoitti yhdet minulle. ei puutu enää kun joku ihanan räikeä tuulipuku suoraan 80-luvulta niin en enää erottuisi valtavirrasta täällä maaseudun kylillä ja kujilla, siis mikä tulee koiran ulkoiluttajiin ja muihin sauvoja perässä raahaaviin muoreihin. *huokaus*

pääsykokeeseen aikaa kaksi viikkoa tai kahden viikon päästä tähän aikaan voisin kuvitella olevani jo hyvässä humalassa. silloin on luvut luettu ja koe viety toivottavasti kunnialla läpi. toisin sanottuna edessä vielä sellaiset 100tuntia lukemista. hyi saakeli. sehän vastaa meikäläisen lukio tahdilla kuukauden tuntimäärää:D itse kokeesta sinänsä yritän olla ressaamatta, ei se kuitenkaan mitään ainakaan auta. parhaani teen ja se toivon mukaan riittää. pitää vaan pitää mielessä, ettei siellä tarvis olla kun yksi mulle, ne yhdeksäntoista muuta saa sit mun puolesta joku muu:]

sunnuntaina pitänee poiketa tampereella hakemassa kesäkodin avaimet. eli manun kanssa olemme muutamassa kaksioon amurissa. sepänkadulta tarkemmin ottaen. heh. niin hullulta kun se kuulostaakin, muuta siis yhteen yhden rakkaimmista ystävistäni poikaystävän kanssa. toki tunsin manun ennen jo entuudestaan ja toki vilkkukin siellä aika paljon asustelee, ainakin toivon mukaan. tulee nyt jo ikävä kun mietin et sekin tyttö muuttaa syksyllä pois suomesta:( tai siis vilkku asustaa meidän luona jos se vaan hyväksyy sen kämpän, sunnuntaina kun pääsee sekin vasta ekaa kertaa kämppää katsomaan;D mie ainakin tykkään siitä ja harmillista, että siitä tulee vain kesä koti. muutto siis keskeyttänee lukemiset seuraavana viikonloppuna. yritän muuttaa silleen kevyesti mahdollisimman vähän kamaa mukaan. ja paskat. ei onnistu tiedän sen jo valmiiksi. mutta yritetään. mutta tosiasiahan on että mitä hittoa minä teen sillä kirjahyllyillä, kun koko kesänä luen ehkä 3kirjaa.. ja onhan se nyt täysin turhaa roudata koko omaisuus johonkin mistä tietää muuttavansa pois kolmen kuukauden kuluttua. jokainen kirjalaatikko on vähemmän kannettavaa kolmanteen, vaiko neljänteen kerrokseen, ja takas. mä oon kyllä ihme harakka, tosin en vaan haali kasaan kaikkea mikä kiiltää, vaan ylipäätään kaikkea mahdollista tavaraa mielin määrin, enkä oo valmis luopumaan mistään:] joten jos tämän kirjoituksen joku vielä muistaa kesällä, kun mun luona vierailee saa sitten naureskella kun katselee ympärilleen miettien "tämäkö sitten oli kevyesti muuttamista?!" :D

mutta nyt täytynee venytellä ja jatkaa sit viä lukuhommia muutama hetki.

*rutistuksia kaikille*

kohta olen taas "vapaa" ja "sivistyksen parissa"!

Miten ihmeessä kahdesta lapsesta lähtevä ääni saa enemmän päänsärkyä aikaiseksi kuin kokonainen yökerhollinen humalaisia ja juhlivia "aikuisia"? kummalista sanoisin. walter ja rasmus siis käymässä ja ympäristön tuhot sen mukaiset. minimoidaksemme vahingot on minun ja isän huoneen ovet tuunattu niin, että ne saa lukkoon ja kynät, sakset ja teräaseet piilotettu niin, ettei niitä löydä enää itsekkään. poikien läsnäolon toki huomaa myös siitä, katon rajaan sijoittuvat tilat kuten kirjahyllyn päälliset ja keittiön kaappien ylähyllyt alkavat olla aika täynnä tavaraa, jota on pitä nostaa "suojaan tai pois tieltä". ihania poikia ovat ja rakastan kovasti, vaikka hermot ovatkin koetuksella. siihen onneksi auttaa hiljainen pururata ja saunominen mölyapinoiden mentyä nukkumaan. en voi muuta sanoa kuin nostaa hattua joka ikiselle äitelle, isukille, mummoille ja ukeille, jotka jaksavat tuota villiä menoa päivästä toiseen. huoh. ja ehkä ennen kaikkea omille vanhemmille, ne on kuitenkin kestänyt mua ton ikäsenä<3

enpä ale muuten aikoihin kirjoittanut kuulumisia. noh. palataan niihin joku toinen hetki, muuten naputtelen tässä taas koko yön:]

tässä sähköpostien valtamerta putsaillessani löysin mailin, joka sai minut nauramaan ääneen. toivottavasti nämä lasten suusta kuullut totuudet piristävät myös teidän päivää. elikkäs:


Joskus juhlan jälkeen tulee toinen juhlapäivä. Ei kukaan oikeastaan tiedä
miksi se tulee, mutta ollaan vain iloisia ja lomalla eikä turhaan kysellä.
Anna 9v.

Ristiin voi ripustaa joulukuusen palloja, niin että Jeesuksellakin on
vähän hienompaa ja hän saa riippua hyvässä seurassa.
Tuomas 7v.

Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Siinä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en
muista mikä.
Sanna 6v.

Jeesus kuoli pitkänäperjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti
opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi sitä
sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä oli
mukavaakin lekotella vähän aikaa.
Kauko 8v.

Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koka hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan
koko ajan. Sitten kävi todella huonosti.
Keijo 8v.

Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti. Sellaisella, joka saa
huonon kasvatuksen on kivaa.
Timo 6v.

On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä.
Paula 8v.

Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen. Muuten tulee usein
vain pussikeittoa.
Lauri 6v.

Pappi kysyy tahdotko mennä naimisiin sen kanssa, joka seisoo siinä
vieressäsi, vai haluatko mieluummin jonkun muun. Useimmiten siinä ei ole
ketään toista, niin että vastataan tahdon.
Eero 7v.

Avoliitto ja avioliitto on melkein samaa, paitsi että toinen on pakollista
ja toinen on vapaaehtoista.
Siiri 7v.

Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen kanssa.
Parempi olisi saada käytetty eläin eläintensijoituslautakunnalta.
Maija 7v.

Tasa-arvo tarkoittaa, että isä ja äiti tuottavat lapsia yhdessä. Ennen
vanhaan vain äiti ruokki lapsen, kun isä kulki pankkiin ja takaisin.
Anne 7v.

Älä anna vauvoille sipulia, minä olen kokeillut.
Tiina 7 v.

Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä. Toppatakin olen perinyt
naapurilta.
Saara 7v.

Perheessä voi sanoa ihan mitä ajattelee eikä tarvitse pelätä, että joku
ajattelee samalla tavalla.
Heikki 6v.

Presidentin pitää pukeutua hyvin ja pitää olla punainen tukka. Presidentin
täytyy osata kätellä, että voi aina sanoa: Kiitos, että olette valtioni.
Kaisa 8v.

Poliittinen elin on esimerkiksi pääministerin perna.
Olli 6v.

Jos luet tämän,
kirjoita biisi, joka
sinulle tulee mieleen
minusta. Kiitos.

Kopioi omaan päiväkirjaasi.

soitin juuri plussa-kortin asiakaspalveluun ja sain pöllityn kameran kuitin numeron, jolla anttilasta sitten pitäisi onnistua tulostamaan ihan kokonaan uusi kuitti. ja koska tänään vierailin tuolla vakuutusyhtiössä, niin rikosilmotus paperitkin pitäis olla kunnossa. loistavaa. kerrassaan loistavaa! ja kuka sanoi ettei mun pelikorttipakkaa paksummasta nipusta boonuskortteja oo muka mitään hyötyä? hehehehh.:D

viikko sitten tähän aikaan olin koneessa matkalla suomeen. päässäni velloi mitä omituisin tunnelataus. suomeen paluu samalla vitutti, hirvitti ja kuvotti, toisaalta ystävien ja tuttavien näkeminen tuntui niin ihanalta ajatukselta, että yritti siihen tuudittautua ja rauhoittaa omaa levontonta mieltään. onneksi ei ollut tekemässä tuota kaikkea yksin. poikien ylitsepursuileva lähtemisen tarve ja pelko tulevasta sai, jollan kovin kummalla tavalla oman hermoiluni laskemaan melko siedettäviin lukemiin. viimesenä viikkona olo oli kummallinen, ei enää tarvinnut mennä töihin, mutta silti persaukisena elo ei aina olekkaan yhtälomalentoa.

malagan lentokentälle vietimme yön ennen kuin suuntasimme poikain kanssa viimeiselle espanja rutistukselle barcaan. lentokentällä yöllä, kun ei tullut uni, kuuntelin itselleni kovin tärkeksi muodostuineita musiikin pätkiä, keräsin lähtemisen ikävää ja paluun ihanuutta. itkustikin vähän. lentokenttien yöllisistä itkusta on tainnut tulla tapa. kovin puhdistavaa, mikäs siinä.

barcaan rakastuimme kaikki kolme. ihana kaupunki monella koolla, kuluisaa kulttuuria, kauniita kortteileita, komeita kuomasia, koreita kaunottaria, kahvia ja kirkkoja. pari kokonaista päivää meni aivan liian nopeasti. oli taas aika tuskastella laukkujen kanssa kohti seuraavaa lentoa ja helsinki-vantaata. lennolla kahvi maistu teeltä, enkä saanut oikeaa baileyssiä, vaikka kuitissanikin niin sanottiin. tuskaa, henkistä lähinnä. korvani raksuivat ja poksuivat, mutta eivät räjähtäneet. kiitos reseptivapaiden lääkkeiden, kivutkin pysyivät minimissä. isä oli kentällä vastassa ja rutistamassa. siskoiseni poikineen, tuli vain päivää ennemmin kipiäksi. enkä voinutkaan jäädä helsinkiin niin kuin piti.

pimeästä autossa jutustelin isukin kanssa ja söin äitin pakkaamia eväitä. pää oli tyhjä ja olo melko kaikkensa antanut. lapsuudenkotiin takaisin muutto on varmasti aina kummallista, mutta aikasempien kuukausien tapahtumien jälkeen se tuntui vähintäänkin eriskummalliselta. aika tarkaalleen neljäsosa koko elämästäni sitten täältä muutin pois. viisi vuotta kuusi vuotta, kuinka monta lie. nyt ei ole aika matematiikan. kotiin päästyäni aloitin miltein välittömästi reissun aikana toisten ihmisten, kusipäisten sellaisten, käyttöön päätyneiden objektien osto/takuu kuittien metsästämisen ympäri kotikoloamme. muuttolaatikoissa vielä olleet tavarat olivat osanani viimeisimpänä aamun ponnisteluissa ja vituksen määrän kasvaessa tarpeeksi suureksi paljon jo nähneen ja kokeneen talomme seinät saivat osansa tuosta tavaroiden taikamaailmasta, kohdaten erinäisiä kappaleita ilmalentojen tuloksena. äiti ei myöskään taida vieläkään ymmärtää mitä kamera minulle merkitsee. tai ylipäätään se, etten enää loppuaikana voinut kuvata. eikä myöskään sitä, hänen näköpiiristään ajateltuna puolen kuukauden eläke on paljon rahaa.

pari ensimmäistä päivää meni kummallisessa horroksessa. en oikein olisi jaksanut tehdä mitään taihi sitten puhua kellekkään, vaikka silti olisin kovasti halunnut heti päästä rutistamaan kaikkia. sängyn pohja vei voiton. paljon unta ja ruokaa. neljänseinän sisällä kului kymmeniä tunteja ennen kuin sain aikaseksi raahautua ulos. tahdoin tehdä lumityöt. ehkä vielä mieluummin olisin hakannut halkoja, mutta jos moiseen toimintoon mahdollisuutta olisin isukilta tiedustellut, minua tuskin oltaisiin otettu kovin vakavasti:]

torstain ja perjantain aikana aloin saada tekemättömyydestä tarpeeksi. sain vihdoin purettua laukkuni ja pestyä pyykkiä. tartuin jopa kännykkään ja otin osaan rakkaimmista jo yhteyttä. lauantaina koin kummallista, kun en olisi uskonut, että osaan enää tapella äitini kanssa tuolla tapaa. sinänsä kasvua ihmisenä tapahtunut huomattavasti sitten täällä edellisen kerran asuttuani, että nykyään osaan myös pyytää anteeksi. hyvä niin. odotin iltasella bussia tampereelle ja koin viimeisen herätys iskun suoraan tajuntaan. pieni poika _luisteli_ pysäkin ohi lätkämaila kädessä. oli hällä tosin suojukset terien päällä, mutta koska kukaan ei ollut vielä kerinnyt tietä hiekottamaan hyvää vauhtia tuntuin pääsevän eteenpäin noinkin. hetken kuluttua toiseen suuntaan meni potku kelkka, jota myöhemmin seurasi mopojengi miltein ajaen ojaan, kun tie oli niin kovin jäässä. ajattelin tuolloin, että ei perkele. täällä sitä nyt ollaan. poissa on palmut, appelsiini puut, vuoret, meren ranta, parveke ja teepaita päällä kadulla kulkemiseen voi taas mennä tovi, siis ellei halua paleltua. olin myös unohtanut, että suomessa pitää talvella olla aina kahdet tumput päällekkäin tai muuten tulee kylmä.

kaupungille päästyäni tuli heti paljoin parempi mieli ja "tämä on kuitenkin minun kaupunkini" alkoi soimaan päässä. siis oikeasti. se oli jo vähän hassua. poikain kanssa tuulensuussa. pienen kirsikka sidun hinnalla olisin ostanut espanjassa ollessani viisi litraa valmista sangriaa. kummallista, että rahan arvo heittelee niin kovin olin paikan mukaan. jaakon kanssa jatkoimme matkaa ainon ja muiden tiedotuslaisten luo kotibaarin kodikkaaseen olohuoneeseen. harrin ja lätkäjätkien kuulin olevan cabaretissa. joten suuntasin sinne yksin. kovaksi yllätyksekseni sain huomata, että paikka kuhisi ystäviä, tovereita ja puoli tuttuja, siis myös tiskin palkattomalla puolella. illan aikana rutistin montaa, jolkottelin tanssilattialla kasari ja ysäri hittien tahtiin, sain useammiltakin ihmisiltä suukkoja, kumosin ehkä muutaman shotin liikaa, tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen, kuulin kummallisia ehdotuksia, vietin laatuaikaa, parun muutaman kyynelen, joiden tarkkaa syytä en kylläkään muista, eikä sitä minulle ilmeisesti kerrota ja jotenkin kummassa olen vielä selvinnyt oikeaan päähän näsilinnankatua, enkä päätynyt nukkumaan vanhankotoni rappukäytävään niin kuin olettaa olisi sopinut. sunnuntai oli kovin krapulainen. eltsin tullessa illalla kotiin katsoimme tanssii tähtien kanssa ohjelman pyörteitä, monen muun suomalaisen tapaan ja se oli kovin mukavata. päiväni suurin saavutus oli kävellä keskustorille vastaan soijaisella ja vanhalta viinalta haisevalla bussilla urheasti viimeiselle etapille saapunutta porukkaa, puolasta asti kymmeniä tunteja matkannut jookoskookos sakkia, joiden joukosta siis pääsin rutistamaan miinaa, heini ja jenniä. joimme teetä eltsin ja miinan kera kunnes kello tuli niin kamalasti, että eltsillä oli enää muutamia hassuja tunteja aikaa nukkua ennen aikaisesta heräämistä töihin. miinan kanssa lörpötimme myöhään yöhön, kunnes tapahtui se mistä tyttö oli minua aiemmin illalla varoittanut. kuulin kuorsauksen alkavan kesken lauseeni:] kirjoitin muutaman tekstiviestianteeksipyyntövuodatuksen koskien edellistä iltaa ja sain unen päästä kiinni.

tänään tai no eilen aamusta kuulin ainoilta ihania uutisia. mie oo niin kovin onnellinen teijän molempien puolesta ja valmiina sykkimään asian tiimoilta<3 riikalla oli harmillisempia uutisia, kun sairastelevat koko perheen voimin. sykin kaupungilla muutaman hetken. ripsaria, kirkkaan punaisen kynsilakan tilalle hankin toisen - ei ilman sitäkään osaa olla, rintsikat, rukkaset ja uusi raamattu. sain siis käsiini vihdoin tuon koollansa minut positiivisella tavalla yllättäneen teoksen, joka laajemmissa piireissä tunnetaan otsakkeen "suomalaista sosiaalipolitiikkaa" -alla. kuten isä oli arvellut, sisällöllisesti bussimatkan aikana tuo kirja toimi loistavana unilääkkeenä. muuten sitä selailtuani vaikuttaa ainakin toistaiseksi teokselta, jonka kanssa voisinkin viihtyä kevään. toivonmukaan tapailumme keveään mittaan palkitaan ja yliopisto maailma todellakin avaisi minulle ovensa. sitä toivon kyllä jo kovasti. joten ehkäpä sittenkin sain reissun päällä kerättyä sitä kaipaamaani motivaatiota lukemista kohtaan. kotona äiti oli laittanut poronkäristystä ja muusia. raejuusto villitykseni vauhdittamana ja kilojen karistus operaatiotani ilmesesti tukien oli vielä ostanut miulle jotain valion uusia rahka&raejuusto herkkuja, terveellistä ja maukasta välipalaa ajattelin. osaa se äitikin olla ihanakin<3

sain innostuksen hakata loput taulut seinälle ja käydä läpi viimesien kuukausien postit ja arkistoida tärkiät paperit viimeisen puolen vuoden ajalta. vilkun NIEM papereiden tulessa eteeni tuli tyttöä kova ikävä. onneksi palaa vielä kesäksi suomeen meijän kanssa remeltämään, ennen kuin suuntaa vähän pidemmälle visiitille britteihin<3 niin ja jake oli kuulemma hakenut meijän tavarataxi kamat. ovat siis ehjinä perillä. nyt kun ne vaan saisi vielä hesasta. niin ja kumpa se jake saisi pian ne kuvatukset meistä barcassa jotenkin koneelle. ja kovasti pitää pitää tänään peukkuja pystyssä mikelle. toivon niin kovasti että se haastattelu menis hyvin:]

yleisellä tasolla fiilis on täällä hetkellä ihan hyvä. huomenissa pitäsi sykkiä pakollinen virasto kuvio läpi, saa nähdä jaksanko vieläkään. pikku hiljaa pitää alkaa keskittymään luku-urakkaan. tulevat kuukauden hämeenkyrössä hirvittää ja yritän olla ajattelemasta asiaa mahdollisimman vähän. onneksi ystävät ovat jo nyt antaneet pakomahdollisuuden täältä. sitä todella kaipasin ja tulen varmasti kaipaamaan. eltsille ja miinalle ja kaikille muille, jotka minnuu kevään aikana tulevat majottamaan jo nyt elämää suurempi kiitos näin etukäteen. ja en tiedä onko kevät tullut etukäteen, mutta kaikenlaisia kummallisia tunteita ja ajatuksia pyörii päässäni, enkä malttaisi millään vaan odottaa ja katsoa tuleeko mistään mitään. mutta en halua nyt myöskään heittäytyä ihastuksien vietäväksi. tuskallista se on sitten täällä peräkylässä istua kirjojen äärellä ja tuijotella tähtiin. uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja uudessa valossa. no mene ja tiedä. hassua silti kun on perhosia mahassa. torstaina töihin onnelaan. aloitus illakseni parin kuukauden tauon jälkeen siunaantui boomit ja niitä seuraava viikonloppu. sitten on tiedossa merimatkailua siljalla, isukin, äitin, sirpukan perheineen ja ainon kanssa. perinteisen ryyppyreissun sijaan mukaan ryhmittyy siis pallomerta ja perhe buffettia, olettaisin. toivon vaan, ettei kukaan jätä mua kaksin walterin ja rasmuksen kanssa taxfree ostosten maailmaan. siitä tulis kaaos:D no ei onhan meitä monta silmäparia. kunhan nyt vaan siskorakas tervehtyisi, että pääsemme reissunpäälle koko kööri.

monia kasvoja tahdon vielä nähdä, ja nopiasti. monta rutistettavaa on vielä ja liuta ihmisiä joita on ikävä, vielä ja myös jo. reissun päälle, kun toki jäi myös niitä ihmisiä, joihin olisi halunnut keritä tutustua paremmin, ja myös niitä joista ei tiedä edes nimeä, mutta silti ne muistaa vielä pitkään<3 kevät näyttää mitä elo suomessa tuo tullessaan. erilainen talvi pieninen suurine kummallisinen hyvine, ja toki myös huonoinen, hetkineen on saanut sydämessäni paikan. kyseinen maa tempaissut minut otteeseen entistä kovemmin. ja matkustusvietti kaikkiin maailman kolkkiin sen kun vain kasvanut. paree silti kuitenkin ehkä odottaa, että saan maksettua tämän reissun luottolaskun ensin pois, ennen kuin varaan uutta. niin ja kännykkä olis kiva. ja kamera kans. monta totta on myös sekin, mitä niin kovasti toitotetaan. on mentävä kauas nähdäkseen lähelle<3 kummasti sitä osaa taas arvostaa asioita ihan uudesta näkökulmasta ja jos huomenna virastokierros vituttaa täytyy vaan yrittää muistaa kiittää sitä tosiasiaa, että nyt nuo asiat _saa_ taas _hoitaa_ suomessa. ja joku ihan oikeasti saattaa jopa toimia.

ikävä mulla ei vielä ole kaasulla lämpiävää vettä, kylmiä öitä kylmissä taloissa, kauppojen ahdistusta aiheuttavia kala-alalta, kamalia krapuloita, ducadossin makua suussa, taskuvarkaita ja puhelimessa istumista, josta viimeistä kahta tuskin edes aika ja muistot voi kullata. heh. <3

tuli taasen kirjoitettua paljon. ja monen monta kertaa palaa vielä noihin kuviin ja tunnelmiin. tämä riittänee tältä erää.

kello tulee viisi ja vihdoin taas väsyttää.

Rakkaudella,

Suvinne,
kotiin palanneena ja montaa kokemusta rikkaampana

viimesiä viedään espanjan auringon alla. työpäiviä jäljellä 13 ja kyllä, kyllä niitä lasketaan jo. vilkku lentää 20pvä britteihin ja 26pvä mie suuntaan jaken ja miken kanssa barceloonaan. sinne lennetään malagasta aamu koneella ja 27pvä vähän ennen puolta yötä suunnataan takas kohti helsinki-vantaata, jossa jalat koskettaa maan pintaan jos kaikki menee hyvin siinä puoli viiden aikaan viimeisenä päivänä kuluvaa kuuta. sisko lupasi laittaa mixun hakemaan meijät kentältä, joten ekan yön ainakin vietän siskon rakkaan luona. siitä sitten suuntaa hämeenkyrön rauhaan, porukoiden hyvään hoimaan. hassua ajatella asuvansa siellä taas. viisi vuotta kun kuitenkin on kulunut siitä kun sieltä lähdin. niin se aika juoksee siivillä kun on hauskaa:] pääsykoekirja ostoksille pitäisi pikapuoliin sitten mennä ja paina nenu tiukasti kiinni kirjoihin. satunnaisesti täytynee kyllä onnelassa käydä joitain vuoroja tekemässä, jotta saa näiden saakelin varkaiden aiheuttamat vahingot korvattua. puhelimen tarviin kipeesti. kamera sit heti kun siihen on vaan suinkin varaa. elämä ilman kameraa on kamalaa! mutta vilkun pitää päästä kohta puoliin skypettämään ja miun puolestaan olisi ehkä syytä jatkaa tuota tavaroiden punnitsemis operaatiota, kun osa tavaroista pitää laittaa varmaankin tavarataxilla kohti suomea. onneksi asutaan täällä suomalaisten mekassa, niin se on edullista.. tässä tapauksessa siis onneksi..mutta nyt hus pois. kohta saan rutistaa teitä kaikki ihan livenä taasen<3<3<3