IRC-Galleria

Tää on sillon joskus ollu kivuliain kirjottaa, hassua ajatella nyt.



Vihaan sairaalan hajua, sairaalan seiniä. Niitä kun katsoo, tekisi
mieli etsiä lähin mutalammikko ja viskellä mutaa pitkin seiniä.
Silti olin siellä taas. Desinfioin kädet mekaanisesti ja kävelin
lääkärin perässä luoksesi. Lääkäri selitti jotai mikä meni täysin
ohi korvien. Sanoi että sinuun saisi koskea. En uskaltanut. Katsoin
vain kasvojasi. näytti kuin nukkuisit, mutta tiesin että olit
poissa. Et tulisi enää takaisin. Istuin pitkään katsoen sinua
kyynelten valuessa pitkin kasvojani. Mielessäni kysyin: miksi
lähdit? Mikset taistellut niinkuin veli taisteli. Kuoleman rajalta
takaisin. Olitko vieläkin niin vihainen minulle, ettet halunnut edes
yrittää?


Kohotin kättäni ja kosketin ihoasi varovasti, kuin peläten että
särkyisit. Olit lämmin, kätesi olivat lämpimät, miltein kuumat, mitä
ne eivät olleet eläessäsi. Sormet turvonneet, sormukset oli
poistettu. Puristin hellästi kättäsi ja pyysin sinua tulemaan
takaisin ajatuksin. Tiesin ettet tulisi, mutten halunnut uskoa sitä.
Olit aivokuollut, koneet pitivät sinua hengissä, kunnes siirtyisit
leikkaussaliin elintenluovutusta varten. Siirryin lähemmäs ja
kosketin kasvojasi. Nojauduin lähemmäs kasvojasi ja kuiskasin
korvaasi: "Anna anteeksi, rakastan sinua äiti."