Kävelen sisään vanhan koulumme ovista. Katselen ympärilleni 9-luokkalaisten aulassa. Kaapit ovat samat vanhat, kuin meidän aikanamme.Limsa-automaatti on tullut takaisin ja se on saanut muutaman parhaat päivänsä nähneet ruskeat nahkasohvan seurakseen. Kioski on saanut isommat tilat ja ruokalassa on yksi tiski lisää. Lähden kävelemään kohti 8-luokkalaisten aulaa. Pysähdyn hetkeksi paikoilleni. Kaikki on ennallaan, mutta silti jotain on muuttunut..
Niin me emme ole täällä enää. Olemme jatkaneet elämäämme yläasteen ulkopuolella. Mikä sai minut palaamaan tänne? Mikä sai minut palaamaan takaisin vaikka olin 19-vuotta poissa pysynyt, jättänyt kaiken taakseni..
Eilinen, kun näimme Sokos hotellilla. Kaikki palasi mieleeni. Koko luokka, kaikki me. Tai emmehän me ole oltu luokka pitkään aikaan. Muistan sen hälinän, mikä luokassa oli, vaikka opettajat yrittivät pitää meidät hiljaisina. Muistan sinut, jota katselin silloin sillä silmällä; mutten koskaan uskaltanut tehdä mitään asian eteen.
Luokan kiusatuin henkilö oli nyt menestyvin, luokan naurattaja oli hiljaisin. Kai hänkin ajatteli samoja asioita kuin minä. Luokan ujoin tyttö tanssi ja jutteli enemmän kuin kukaan muu. Muutamat eivät tulleet. He olivat poistuneet kokonaan keskuudestamme, Kaikki oli niin erilaista.
Olimme syöneet ja olin jo tekemässä lähtöä, kun tulit luokseni ja katsoit minuun kysyen:
"Oletko lähdössä", nyökkäsin ja käännyin ovelle.
"Pakenet taas. Niin kuin viimeksikin" sanoit hiljaa ennen kuin olin mennyt ovesta...
se on kesken.. koulussa kirjotettu.. jatkan loppuun joku yö kuhan jaksan..
jos jaksan =P
kommenttia =PP