IRC-Galleria

makoilen ruohikossa.. tuijotan taivaalle. katselen pilvien harmitonta leikkiä. Sininen väri sekoittuu auringon punaoranssin kanssa saaden taivaasta kauniin. Sitä kauneutta voisi katsella kauan. Se on melkein yhtä kaunista kuin me olimme.
Kyllä siinä kaunistakin oli, vaikket sitä huomannutkaan. Ei se ollut alituista riitelyä. Ehkä välillä, mutta ei koko aikaa. Silloinkin kun riitelimme, riitelimme pienistä, tyhmistä asioista. En halunnut antaa periksi, vaikka useinmiten olit oikeassa.. Miten tyhmä sitä voi ihminen olla.. Halusin vain että huomaisit minut. Olin mustasukkainen, kun juttelit muille, jätit minut huomiotta. Riitaa haastamalla sain huomiotasi. Samalla karkoitin sinua koko ajan kauemmaksi. En ymmärtänyt silloin, en ymmärrä vieläkään, miksi en jättänyt asioita omaan arvoonsa. Miksen antanut sinun jakaa huomiotasi niille, joille sitä halusit jakaa.. Minulle oli tärkeää tulla huomatuksi, tärkeää että sinä huomaisit. Olit tärkeä vaikket sitä tiennyt.. en uskaltanut sanoa.. Niin pelkäsin.. Sinua, minua, itseäni eniten. Tunteitani. Entä jos olisitkin nauranut ja käskenyt pois? Yksikin ystävällinen sana teki minut iloiseksi.. Olisin halunnut monena iltana tulla viereesi. Käpertyä kainaloosi. Tuntea turvalliset kädet ympärilläni. Nukahtaa viereesi ja herätä aamulla vierestäsi. En koskaan kertonut haaveestani. En uskaltanut. Olin liian ujo siihen. Olisit nauranut ja sanonut ettei meistä koskaan mitään tule.. Tiedän sen.


vanha kirjotus.. todella vanha. joten ei tarvi kenenkään loukkaantua tosta.
Susanna on varmaan ainoo joka tietää ketä tarkotan tuolla.