IRC-Galleria

väsyttää.. tällä viikolla on ollu koko ajan sellainen tunne että olisin masenut jostain.. mistä muka? ehkä se johtuu vaan siitä että olen väsynyt..
On ollu niin paljon awsioita hoidettavana, että se on vienyt voimia..
aamuisin tekee mieli jäähä sänkyyn peiton alle viel nukkuu, mutta sen tietää ettei ne asia tuu tehdyksi jos niitä ei nouse tekemään..
toivottavasti ens viikolla olisi vähän helpompaa, eikä väsyttäisi näin paljon..

nyt työn haku päällä.. huomenna pitäis mennä intersportiin (tinttiin). pyysivät käymään ku eilen kävin kysyy ett onks mahiksii saada työmarkkinatuella harjoittelu paikkaa muutamaksi kuukaudeksi. toivottavasti saisin sielt paikan.. sais elämää koottua kasaan niistä pienistä osista joita olen jokin aika sit onnistunut hukkaamaan..

jotenkin mulla on niin omituinen tunne.. en osaa selittää sitä.. aina kun mä nään yhen tyypin se saa miut hymyilemään ja iloiselle tuulelle vaikka olis ollu niin vaikea ja huono päivä. piän siitä tyypistä erittäin paljon.. hän on elämäni aurinko joka valaisee pimeän maailman..

voi äiti ku mua väsyttää niin hemmetin paljon, vaikka kello on vasta vähän yli kymmenen..
tää viikko on tullut valvottuu vähän liikaa.
maanantai-sunnuntai välisenä yönä neljältä nukkuu
maanantai-tiistai välinen yö kahelta nukkuu
tiistai-keskiviikko yö 24.00
keskiviikko-torstai yönä samoihin aikoihin kuin edellis yönä...
nyt oikeesti väsyttää ihan sairaasti.


mukavaa kun tänään tulen kotiin niin pääsen koko illaksi remontoimaan meijän keittiöö.
oon ihan naatti ny.

auuuts!! ei voi olla totta.. mä onnistuin taas telomaan itteeni :/
tällä kertaa onnistuin polttamaan jalkani saunan kiukaaseen kun olin laittamassa sen peltiä kiinni, niin polvi osuin kiukaan reunaan. ny on kiva jälki ja sattuu ihan sairaasti.. :/

rakastunut(ko)??
en oo.
kuinka tollaista voi joku mennä väittämään?
jos olisin kehen muka??
sinuunko?
et voi olla tosissasi.
kai mä sit oon..
en mä tiiä.. tää on aika paha paikka..
ai mistä tiiän ett oon rakastunut?
en tiiä se on jotenkin jännä tunne..
en todellakaan oo rakastunut!!
älkää luulko..
en punastunut.. kuvittelette vaan..

tää on vaikee myöntää itselleen että on tehnyt virheen elämässään. Elämässäni ei ole tapahtunut muuta kuin virheitä, suuria ja pienii.
en tiiä miten selviän tästä, mutta pakko mun on. itse olen sopan keittänyt.
äiti ja iskä sano mulle tänään että tästä lähin saan olla omillani. selvitä itse. voin pyytää kyllä apua mutten rahallista. he eivät enään suostu auttamaan mua rahallisesti.

oon omillani. en jatka koulua enään joten mun on etsittävä töitä, kämppä ja selvittävä yksin.
elämän karmivat totuudet tulee vastaan.
kyllä mä selviin, niin kuin ennekin ainut vaan etä ilman tukijoita. mun on alettava selviämään yksin ilman ketään.

tää on aika vaikee paikka mulle. olen ihan okei, vaikkei kukaan uskoisikaan.

mä osaan sit nolata itseni monessa eri tilanteissa.
tänään mun soluasunton tuli neljä kappaletta ruotsalaista.
mukavia tyyppejä mutta niitä pitää muistuttaa ovesta aina, että se laitetaan kiinni kun siitä on kulettu ulos tai sisään mun kämppään ettei sinne tule ylimääräisiä vieraita.
en simmäisen kerran kun ne jätti oven auki niin mä vahingossa sanoin ääneen "fuck swendish"
sit mä katoin nopeasti ympärilleni kuuliko kukaan ja lähin kävelemään pois paikalta.

toisen kerran. päivällä olin omassa solussani tietokoneella kuuntelemassa musiikkia (HIM_ Gone With The Sin) aloin yht äkkiä laulamaan mukana. sitten kuulin kun oven käyvän ja sitten ruotsia. hiljenin todella nopeasti ja ajattelin että toivottavasti kukaan ei kuullut mitään.

kolmannen kerran: menin hakemaan iltapalaa itselleni ja neruotsalaiset olivat olkkarissa katsomassa telkkua. sanoin vain siinä hello ja menin jääkaapille. sit yks ruotsalaisista kysyi multa "are you hungry?" meikä vastaa "Ja!"

voi jessus sentään kun mä nolaan itseni täysin joka paikassa.

tää on tosi erikoist!! en olis ikinä uskonu tätä todeksi..
päiväkahvi pöydäs kysyin äitiltä haluisko se laittaa yhteen paperiin nimen ja se kysyi mikähän se paperi oli.

"se on yks hakemus johon tarvii sun allekirjoitus"
"näytä se"

näytin sen.

"hakemus tanhuvaaran urheiluopistoon, savonlinnaan!!"
"niin. aattelin hakee sinne. tää artesaani koulu ei oo oikein mun juttu. en oikein piä siitä."


äiti mietti jonkin aikaa ja näytti iskälle paperia.

"aika hieno homma, että haet itsellesi uutta paikkaa. se on tosi hyvä homma jos myönnät ettei se nykyinen koulu oo sun juttus. oot aikuistumas."

AIKUISTUMAS!! en olis uskonut kuulevani tuota. äiti hei jos tietäisit miten mulla menee nykyises koulus niin olisit todella vihainen etkä noin ylpee.

mä oikeesti luulin että äiti vetää herneen nenäänsä kun kuulee ett olen hakemas savonlinnaan 165 kilsan päähän.

kerroin myös että haen myös paikkaa vierumäen urheiliopistoon heinolaan noin 100 kilsan päähän.

tää on ihmeellistä kuinka äiti suhtautui hyvin mun suunitelmaan.

jotenkin mua vähän epäilyttää muuttaa kauaks mutta pitäähän mun alkaa itsenäistyä.

mukava hiihtoloma mutta vähän liian lyhyt.
huomenna on taas pakko lähtee kouluun eikä yhtään huvita.


lyhyt kooste hiihtoloasta:
2. - 3.3 kipeenä: kuumetta
maanantai 5.3 tehtiin lumilohikäärme pikkuveljen kanssa.
tiistai 6.3 pelaamassa sählyä ja onnstuin taittamaan nilkkani todella pahasti.
tiistain jälkeen en ole tehny paljoo mitään kuin maanut ja potenut jalkaani ja istunut tietokoneen eessä.

ainii joo yks unohtui.. äiti tilas mulle tällä viikolla kampaajalle ajan ens viikon perjantaille.. äiti on ollu pitkään sitä mieltä ett mun on korkee aika mennä vähän leikkauttaa hiuksia siistimmiksi.. sain pähkähullun idean.. halusin jotain ihan uutta enkä mitään perinteistä kampausta.. uusi ideani omasta mielestäni on mahtava, mutta olkoon se yllätys kaikille :D:P
tänään kinasteltiin äitin kanssa millainen sen pitäisi olla. mä olin netistä kopioinut parikymmentä uudenlaista kampausta jotka sopisi mulle.. sopisi ja sopisi miten sen ny ottaa..
oon koko päivän kinunnut "äiti saanks mä tälläsen kampauksen?"
"Et."
"miks?"
"mieti ny kesällä jos oot jossain puutarha töissä niin sulla palaa hiukset"
"eikä pala. voin pitää lippistä jos aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta."

"äiti jooko saanko?"
"ei."
"miks?"
"et sä saa sitä pystyyn kotikeinoilla"
"lyyvääkö vetoa.. mä onnistun ihan missä vaan."
"et saa ilman kamalia tököttejä"


"äiti plees. harkitse viel."
"näytä viel niitä kuvia"
"mä oon silti ton kannal"

vähän ajan kuluttua.

"äiti aattele jos sen ny leikkaa tollaseks niin se on syksyllä tollanen. voinks mä saada tollasen leikkauksen? mä aattelin ett se voisi olla vähän erivärinen. ehkä jokin keskiruskee ja oljen vaalee tai vaaleen oranssi.."
"no sit se kelpaa.."
"MITÄ??"
"joo. saat sen kampauksen. voin sen leikata sit kun huomaat ettei se ole kiva.."
"äiti oliks se ton kampauksen väristä kiinni ettei se sulle kelvannu?"
"joo"
"ja mä oon koko ajan luullu ett sen on tost leikkauksest..!!"

vitsi vähä mä oon blondi!!! oon koko ajan luullu ett äiti on siitä kapauksen leikkauksest niuhottanut.. ei vaan siitä väristä.. hyvä minä..