IRC-Galleria

-Sydän ja pää-

Silmät on tehty siksi että tunnistaisin sut kaukaa mun haniksi
miksi muutenkaan oisi ne päähän työnnetty ja mulle myönnetty niihin käyttöoikeus
korvia on kaksi siksi että kuulisin kun sanot mua kauniiksi
miksi muuten sanoisit jos en kuullu saisi etkä oikeesti ollenkaan tarkoittaisi
huulet piirrettiin naamaan siksi et ne toisilta kysyisi miksi miksi palasiksi vois pää ja sydän
poksahtaa ja meidän juttu loksahtaa paikallaan

ei sydäntä nää (se rytmiä tälle jutulle vääntää) sen tuntee vain pää (ja pulassa oon jos se mut jättää) yhtäkkiä päättää yllättää tärähtää räjähtää

jalkojen virka on kai se et ne altani ilmoittamatta katoaisi patoaisi
salamana poistumisreitin hyytelöksi panis polvet ja pelastais
deitin nenä on luotu esteeksi et se olis tielä ku sitä koitat saaliiksi saada mun hengen ja suukon viedä mutta sä et pääsekkään musta niin vähällä koska käsillä aion panna toimeksi että tunnen ootko kuuma toimiiko niksi vai jäitkö kylmäksi ja oonko sun chiksi näppituntumalla puran sut osiksi

ei sydäntä nää (se rinnassa piilossa lla tykkää) sen tuntee vain pää (jos sitä ei ois oisko vähän mykkää) yhtäkkiä päättää yllättää tärähtää räjähtää

tissit on edessä siksi että tajuaisi toisen puolen takaportiksi ja kannuiksikin niitä sanotaan ja kovasti ne eräitä houkuttaa
miten on maha muka hyödyksi no että olis pehmeetä kun tyynyt vähiksi sohvalta käy kun ne alas lentää sinne voi myös jääkampii lastin keventää
peffa on takana keskellä siksi että vähentyisi mun kuumisriski selälleni jos päästä otteen saa kicksi ja menee kaikki sanatkin sekaisin

ei sydäntä nää (aidoist jutuist se kuitenkin aina hälytää) sen tuntee vain pää (omaa logiikkaa pään sisällä väläytää) yhtäkkiä päättää yllättää tärähtää räjähtää ei syndäntä nää (se salassa mun asit järjestää) sen tuntee vain pää (kun mä eniten tarvitsen ystävää) yhtäkkiä päätää yllättää tärähtää räjähtää.

väsyttää.. tällä viikolla on ollu koko ajan sellainen tunne että olisin masenut jostain.. mistä muka? ehkä se johtuu vaan siitä että olen väsynyt..
On ollu niin paljon awsioita hoidettavana, että se on vienyt voimia..
aamuisin tekee mieli jäähä sänkyyn peiton alle viel nukkuu, mutta sen tietää ettei ne asia tuu tehdyksi jos niitä ei nouse tekemään..
toivottavasti ens viikolla olisi vähän helpompaa, eikä väsyttäisi näin paljon..

nyt työn haku päällä.. huomenna pitäis mennä intersportiin (tinttiin). pyysivät käymään ku eilen kävin kysyy ett onks mahiksii saada työmarkkinatuella harjoittelu paikkaa muutamaksi kuukaudeksi. toivottavasti saisin sielt paikan.. sais elämää koottua kasaan niistä pienistä osista joita olen jokin aika sit onnistunut hukkaamaan..

jotenkin mulla on niin omituinen tunne.. en osaa selittää sitä.. aina kun mä nään yhen tyypin se saa miut hymyilemään ja iloiselle tuulelle vaikka olis ollu niin vaikea ja huono päivä. piän siitä tyypistä erittäin paljon.. hän on elämäni aurinko joka valaisee pimeän maailman..

voi äiti ku mua väsyttää niin hemmetin paljon, vaikka kello on vasta vähän yli kymmenen..
tää viikko on tullut valvottuu vähän liikaa.
maanantai-sunnuntai välisenä yönä neljältä nukkuu
maanantai-tiistai välinen yö kahelta nukkuu
tiistai-keskiviikko yö 24.00
keskiviikko-torstai yönä samoihin aikoihin kuin edellis yönä...
nyt oikeesti väsyttää ihan sairaasti.


mukavaa kun tänään tulen kotiin niin pääsen koko illaksi remontoimaan meijän keittiöö.
oon ihan naatti ny.

auuuts!! ei voi olla totta.. mä onnistuin taas telomaan itteeni :/
tällä kertaa onnistuin polttamaan jalkani saunan kiukaaseen kun olin laittamassa sen peltiä kiinni, niin polvi osuin kiukaan reunaan. ny on kiva jälki ja sattuu ihan sairaasti.. :/

rakastunut(ko)??
en oo.
kuinka tollaista voi joku mennä väittämään?
jos olisin kehen muka??
sinuunko?
et voi olla tosissasi.
kai mä sit oon..
en mä tiiä.. tää on aika paha paikka..
ai mistä tiiän ett oon rakastunut?
en tiiä se on jotenkin jännä tunne..
en todellakaan oo rakastunut!!
älkää luulko..
en punastunut.. kuvittelette vaan..

tää on vaikee myöntää itselleen että on tehnyt virheen elämässään. Elämässäni ei ole tapahtunut muuta kuin virheitä, suuria ja pienii.
en tiiä miten selviän tästä, mutta pakko mun on. itse olen sopan keittänyt.
äiti ja iskä sano mulle tänään että tästä lähin saan olla omillani. selvitä itse. voin pyytää kyllä apua mutten rahallista. he eivät enään suostu auttamaan mua rahallisesti.

oon omillani. en jatka koulua enään joten mun on etsittävä töitä, kämppä ja selvittävä yksin.
elämän karmivat totuudet tulee vastaan.
kyllä mä selviin, niin kuin ennekin ainut vaan etä ilman tukijoita. mun on alettava selviämään yksin ilman ketään.

tää on aika vaikee paikka mulle. olen ihan okei, vaikkei kukaan uskoisikaan.

mä osaan sit nolata itseni monessa eri tilanteissa.
tänään mun soluasunton tuli neljä kappaletta ruotsalaista.
mukavia tyyppejä mutta niitä pitää muistuttaa ovesta aina, että se laitetaan kiinni kun siitä on kulettu ulos tai sisään mun kämppään ettei sinne tule ylimääräisiä vieraita.
en simmäisen kerran kun ne jätti oven auki niin mä vahingossa sanoin ääneen "fuck swendish"
sit mä katoin nopeasti ympärilleni kuuliko kukaan ja lähin kävelemään pois paikalta.

toisen kerran. päivällä olin omassa solussani tietokoneella kuuntelemassa musiikkia (HIM_ Gone With The Sin) aloin yht äkkiä laulamaan mukana. sitten kuulin kun oven käyvän ja sitten ruotsia. hiljenin todella nopeasti ja ajattelin että toivottavasti kukaan ei kuullut mitään.

kolmannen kerran: menin hakemaan iltapalaa itselleni ja neruotsalaiset olivat olkkarissa katsomassa telkkua. sanoin vain siinä hello ja menin jääkaapille. sit yks ruotsalaisista kysyi multa "are you hungry?" meikä vastaa "Ja!"

voi jessus sentään kun mä nolaan itseni täysin joka paikassa.

tää on tosi erikoist!! en olis ikinä uskonu tätä todeksi..
päiväkahvi pöydäs kysyin äitiltä haluisko se laittaa yhteen paperiin nimen ja se kysyi mikähän se paperi oli.

"se on yks hakemus johon tarvii sun allekirjoitus"
"näytä se"

näytin sen.

"hakemus tanhuvaaran urheiluopistoon, savonlinnaan!!"
"niin. aattelin hakee sinne. tää artesaani koulu ei oo oikein mun juttu. en oikein piä siitä."


äiti mietti jonkin aikaa ja näytti iskälle paperia.

"aika hieno homma, että haet itsellesi uutta paikkaa. se on tosi hyvä homma jos myönnät ettei se nykyinen koulu oo sun juttus. oot aikuistumas."

AIKUISTUMAS!! en olis uskonut kuulevani tuota. äiti hei jos tietäisit miten mulla menee nykyises koulus niin olisit todella vihainen etkä noin ylpee.

mä oikeesti luulin että äiti vetää herneen nenäänsä kun kuulee ett olen hakemas savonlinnaan 165 kilsan päähän.

kerroin myös että haen myös paikkaa vierumäen urheiliopistoon heinolaan noin 100 kilsan päähän.

tää on ihmeellistä kuinka äiti suhtautui hyvin mun suunitelmaan.

jotenkin mua vähän epäilyttää muuttaa kauaks mutta pitäähän mun alkaa itsenäistyä.

mukava hiihtoloma mutta vähän liian lyhyt.
huomenna on taas pakko lähtee kouluun eikä yhtään huvita.


lyhyt kooste hiihtoloasta:
2. - 3.3 kipeenä: kuumetta
maanantai 5.3 tehtiin lumilohikäärme pikkuveljen kanssa.
tiistai 6.3 pelaamassa sählyä ja onnstuin taittamaan nilkkani todella pahasti.
tiistain jälkeen en ole tehny paljoo mitään kuin maanut ja potenut jalkaani ja istunut tietokoneen eessä.