Tänään mä en jaksa murheestani välittää, nyt mä haluun
vapaasti ja syvään hengittää. Hei tänään me ei yritetä
maailmaa pelastaa, ei syödä salaattia eikä mennä nukkumaan.
Nyt elämästä kaikki ilo irti otetaan, tukka silmillä
ja pystyssä me rokataan. Ei kuunnella me järjen ääntä.
Tää kerran eletään, me kerran kerätään
ne vielä miettii elämää ja murehtii, nyt ei paljon nappaa.
Ja me mennään, lujempaa kohti jotain paljon upeempaa,
me mennään kovempaa vaaditaan me paljon parempaa.
Mun elämästä vapaapäivän ottaa tahtoisin, en välittäis mä
mistään kestään senkun olisin. Mä punaisia päin vain
kävelisin huutaisin ja nauraen mä hyppelisin syliin
poliisin. Ollaan jälleen kerran et "beibi who cares".
Lässytys on turhaa eikä välii ees, et mitä mikäkin nyt
maksaa. Kyllähän mä aivan liikaa oon jo kestänyt, viime
aikoina oon ollut tylsistynyt. Siks nyt täytyy irtautuu.
Näin me mennään, lujaa taas kohti jotain paljon
parempaa, me mennään kovempaa vaaditaan me paljon
parempaa. Ja me mennään lujempaa vauhti jotain
viisi miljoonaa, nyt me mennään ihan mihin vaan,
aivan sama ei voi kiinnostaa.
Niin kaukana jossain tuo aika kun me rauhoitutaan,
ja ollaan aikuisii. Nyt hanat auki paina talla pohjaan.
Kun me mennään, lujempaa, kohti jotain paljon upeempaa, me
mennään, kovempaa, vaaditaan me paljon parempaa, ja me mennään,
tuu tuu, tuu tuu, tuu tuu, tuu nyt mennään korkeelle
päivä tää on tehty meille kauniille ja nuorille, eikä meitä maassa
pidä suuret voimatkaan, mennään mennään kovempaa