Sinä pidät minut suoralla tiellä
vaikken ole aikuiseksi kasvanut
ja lapsen uskossani aina oikein teen.
Sinä jaksat minulle nauraa
vaikka itseäni säälinkin
ja maailman murjomana vannon kostoa.
Vieläkään en aio luovuttaa
en milloinkaan, milloinkaa
Sinä parannat haavani öisin
kun kiihkoni on minut raadellut
ja pahanolon puukko kaivaa rintaani.
Sinä hyväksyt minut silti
vaikken ole puoliksikaan sellainen
josta kuvan piirsit päiväkirjan sivuille.
Vieläkään en aio luovuttaa
juoksen elämäni onnenpyörää
hiiren lailla vastapäivään.